Matti Mikkola ei ole perinteitä vaalivien asialla
Pepe & Saimaa -levy on yksi vuoden kotimaisista musiikki-ilmiöistä. Isoa orkesteria ja orgaanisia soundeja 1960- ja 70 -lukujen hengessä hyödyntänyt pop-levy on myynyt kultaa ja saanut kriitikoiden ylistyksen.
Matti Mikkola sävelsi kappaleet jo vajaat kymmenen vuotta sitten. Saimaa-orkesteri esitti niitä muutamalla keikalla, jonka jälkeen laulut jäivät pöytälaatikkoon. Suomen Musiikin toimitusjohtajan Kari Hynnisen myötävaikutuksella Mikkola ja Pepe Willberg päätyivät yhteistyöhön. Mikkolan sävelet saivat Willbergistä arvoisensa tulkin. Levyn tuottanut Mikkola kertoo yllättyneensä menestyksestä.
– Ihmiset ovat tottuneet toisenlaiseen kuulokuvaan. Oletin myös, etteivät musiikkibisneksen portinvartijat päästäisi edes läpi näitä kappaleita, koska ne eivät ole tarpeeksi mainstreamia.
Tehosekoittimesta tunnetuksi tullut Mikkola ahkeroi nykyään tuottajana, säveltäjänä ja sovittajana.
– Erilaisista sovitustyyleistä, tuotannoista ja artisteista huolimatta minun tekosiani yhdistää kuitenkin melodisuus. Pyrin musiikissa kauneuteen ja harmonisuuteen.
Mikkola pitää laaja-alaisuutta itseisarvona.
– Teen jatkossakin mielelläni musiikkia, jollaista en ole ikinä aiemmin tehnyt, vaikkapa metallia tai etnomusiikkia. Ainut pysyvä asia muutos.
Yhteistyö lisääntynyt
Vuosina 1991-2004 toimineen Tehosekoittimen aloittaessa sen jäsenet olivat noin neljätoistavuotiaita. Mikkola toimi ensin yhtyeen rumpalina ja sittemmin kitaristina.
– Aloitimme punkin ideologialla. Alkeellisilla tiedoilla ja taidoilla voi alkaa soittamaan ja luomaan musiikkia. llmaisun tahto riittää. Pikkuhiljaa homma muuttui koulupoikien bändistä ammatiksi. Opiskelimme musiikkia ihanteellisella tavalla eli käytännön tekemisen kautta.
Tehosekoittimessa säveltäjän, sovittajan ja tuottajan roolit lankesivat Mikkolalle.
– Musiikin opettelu oli myös itsenäistä, mutta kyllä yhdessä tekeminen oli ja on paljon kivempaa ja hienompaa kuin yksinään nyhrääminen.
Yhteistyön henki on lisääntynyt musanteossa.
– Jos katsoo vaikka satunnaisen suomalaisen artistin levyn biisintekijätietoja, sieltä löytyy melkein aina useita tekijöitä.
Mikkolan mukaan muutoksen taustalta löytyy globalisaatiota, nuorison tapojen muutosta, trendejä, sosiaalista mediaa ja ylipäätään tietoliikenneyhteyksien kehittymistä.
– Kiittäisin myös Music Finlandin toimintaa. Kansainvälistämisen lisäksi se on saanut verkostoitua hirvittävän määrän kotimaisia musiikintekijöitä. Yhteistyökumppaneiksi ja mikä vielä parempaa myös ystäviksi.
Tekniikkaa hyödynnettävä
Mikkolan mukaan jotkut ovat tulkinneet väärin Pepe & Saimaa -projektia.
– Monet luddiitit ovat tehneet siitä keppihevosta. Luddiitit julistavat, että oikeaa musiikkia soitetaan vanhoilla kitaroilla ja viuluilla, bändin logo pitää painaa vanhoilla fonteilla ja niin edelleen. Tämä ei ollut minun pointtini yhtään. Kannatan laaja-alaisuutta ja innostusta uusista, mielenkiintoisista jutuista.
Mikkola kertoo innostuneensa varhaisessa vaiheessa digitaalisesta musiikista.
– Olin varmaan ekoja, jotka veivät cd-levyt ullakolle. Nykyään musiikista saa nauttia pyöräillessä, hölkätessä, sporapysäkillä ja missä vaan. Lisäksi digitaalisen musiikin hiilijalanjälki on paljon pienempi kuin cd- tai varsinkin vinyylilevyillä. Vanhoja vinyyleitä minulla on edelleen esillä, mutta niistä ihailen lähinnä kansia.
– On tietysti harmi, kun tekijöiden on nykyään paljon vaikeampi saada rahaa ilmaisten sisältöjen takia. Tämä ei ole kuitenkaan tekniikan vika. Meidän on parempi pyrkiä hyödyntämään tekniikkaa parhaamme mukaan kuin säätää rajoituksia, kieltoja ja estoja.