Meriheini Luoto: Metsänpeitto on tulkittavissa myös vertauskuvallisesti
”Metsänpeitto on tila, johon saattaa päätyä metsässä kulkiessaan. Tutussa metsässä saattaa huomata yhtäkkiä eksyneensä”, Luoto kuvailee.
Metsänpeitosta löytyy paljon suomalaisia kansanperinnekertomuksia. Luoto perehtyi niihin musiikkia työstäessään. Hän sanoo teoksensa olevan myös tulkittavissa vertauskuvallisesti.
”Kaikki alkaa näyttää vieraalta eikä osaakaan enää kotiin.”
Luoto toteutti Metsänpeiton ensin konsertiksi Musiikkitaloon. Siellä häntä avustaneet muusikot soittivat niin, etteivät kuulijat nähneet heitä. Musiikki virtasi kuin äänet metsässä, yllättäen, mielikuvitusta ruokkien.
Samaan pyritään myös Metsänpeitto -albumilla. Levy on äänitetty binauraalisesti vanhassa tehdashallissa Karkkilassa. Binauraalinen tarkoittaa äänitystekniikkaa, jossa pyritään luomaan eräänlainen kolmiulotteinen kuuloaistimus.
Levy on taltioitu ihmisen päätä mukailevalla keinopäämikrofonilla, jolloin voi kuulla levyn soittajien (Minna Koskenlahti, Mirva Soininen, Miia Palomäki ja Leija Lautamaja) liikkuvan ympäri kaikuisaa tilaa.
”Levy on tarkoitettu kuunneltavaksi kuulokkeilla”, Luoto opastaa.
Levyn teknisestä toteutuksesta vastaa musiikkiteknologi Kaj Mäki-Ullakko. Hän on taltioinut puuhuilut, viulut, lyömäsoittimet ja laulun niin, että ääni tulee välillä läheltä, välillä kaukaa ja usein arvaamattomasta suunnasta – siis ihan kuin metsässä.
”Kansanperinteessä on paljon kertomuksia siitä, kuinka metsänpeittoon joutuminen on unenomainen, rajantakainen kokemus. Maailma vääristyy ja etsijänsä ja auttajansa näkee, mutta he eivät näe metsänpeittoon joutunutta”, Luoto kuvailee.
Nämä tunnelmat ovat vedonneet Luodon teoksen kuulleisiin laajasti. Tunnustusta on tullut, Teosto-palkintoehdokkuuden lisäksi Metsänpeitto on saanut ylistäviä arvioita. Esimerkiksi kriitikko Clive Bell kirjoitti teoksesta arvostettuun Wire-lehteen näin:
”Viulistilla ei ole ainoastaan hienoa tekniikkaa, vaan myös selkeä käsitys siitä, mitä hän haluaa tehdä. Hänen albuminsa kehittyy itsevarmasti kauniista pelottavaksi ja takaisin.”
Luoto on valmistunut Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmästä. Hänen pääinstrumenttejaan ovat viulu ja ruotsalainen jousisoitin nyckelharpa eli avainviulu, jota ei tosin kuulla Metsänpeitto-teoksessa.
”Teosta säveltäessäni olin juuri perehtynyt elektronisen musiikin historiaan. Sen vaikutus kuuluu, vaikka kaikki instrumentit ovatkin akustisia.”
Metsänpeitto sävellettiin alun perin tietyssä tilassa esitettäväksi. Sittemmin teos on saanut levytetyn version ja jatkoa. Se elää ja muotoutuu jatkuvasti, sillä Luoto soveltaa sävelmateriaalia esitettäväksi tilakohtaisesti. Esimerkiksi lokakuussa 2017 Wienin Phonofemme -festivaalilla ja maaliskuussa 2018 Helsingin Temppeliaukion kirkossa teos esitettiin ainutkertaisina kokonaisuuksina.
Metsänpeittoa esitetään myös alkuperäistä pienemmillä kokoonpanoilla ja Luoto on muovannut siitä jopa sooloteoksen.
”Yhdistän siinä viulua ja live-elektroniikkaa.”