Mitä musiikkikustantaja tekee?

Musiikkikustantaja on yksi musiikkialan tärkeimmistä, mutta yleisesti tuntemattomimmista taustatekijöistä. Kiteytettynä se, mitä musiikkikustantaja tekee, on toimia musiikkiteollisuuden alkulähteenä sekä tärkeänä raaka-aineen tuottajana ja jalostajana.

Tiesitkö, että musiikkikustantaja…

• auttaa lauluntekijää löytämään yhteistyökumppaneita ja pitää huolen siitä, että teokset pääsevät esille mahdollisimman monessa julkaisukanavassa.
• vapauttaa taiteilijalle aikaa luomistyöhön huolehtimalla teosten hallinnosta, rahaliikenteestä ja oikeuksien toteutumisesta.
• julkaisee perinteisessä mielessä nuotteja, mikä mahdollistaa teosten esittämisen konserteissa. Klassisen musiikin puolella tämä on edelleen ensisijainen tehtävä.
• on lauluntekijän ja säveltäjän yhteistyökumppani ja sparraaja, joka auttaa tekijää eteenpäin urallaan. Populaarimusiikin puolella tästä on tullut ensisijainen tehtävä.

”Kuluttajille kustannustyö kuuluu parempina biiseinä. Mitä musiikkikustantaja taustalla tekee, ei ole tavallisen kuuntelijan määriteltävissä. Tuskin kukaan ajattelee hyvää biisiä kuunnellessaan, että kylläpä tässä on ollut pätevä kustantaja”, Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Jari Muikku kertoo.

”Jos tarkastellaan suoratoistopalveluiden 200 soitetuinta kappaletta, 90 prosenttia kotimaisista biiseistä on kustannettuja. Sama pätee kaupallisilla radiokanavilla, ja Yleisradiossakin kustannettujen teosten osuus on 70 prosentin luokkaa. Kustantaja tuo tekijälle lisäarvoa, kun kyse on siitä, mitä soitetaan ja kuunnellaan eniten.”

Tarkempiin kysymyksiin musiikkikustantajan roolista musiikkialalla vastaavat Jari Muikku, Elements Musicin toimitusjohtaja Tommi Tuomainen, jonka erikoisalaa on populaarimusiikki sekä Fennica Gehrmanin kustannuspäällikkö Jari Eskola, joka edustaa klassista musiikkia.

Mitä musiikkikustantaja käytännössä tekee – mitkä ovat sen keskeisimmät tehtävät?

Jari Muikku: ”Musiikkikustantajien tehtävänä on edistää musiikkiteosten menekkiä ja myös tekijöiden uraa kokonaisvaltaisemmin. Populaarimusiikin puolella ensisijainen tavoite on saada teos julkaistua äänitteellä. Seuraava vaihe on edistää teoksen esillepääsyä esimerkiksi radiossa, televisiossa ja digikanavissa. Myös sitä on edistettävä, että biisiä esitetään elävänä. Tämän lisäksi tulee synkronisointi eli teoksen liittäminen elokuviin, tv-ohjelmiin, mainoksiin ja tietokonepeleihin, mikä on nykyään todella tärkeä ja kasvava bisnes. Nuottien ja sanoitusten julkaiseminen ja levittäminen koskee ennen kaikkea klassista musiikkia. Nämä ovat perustehtävät, mutta nykyisin kustantajan ja tekijän suhde on kokonaisvaltaisempi. Kustantaja sparraa eri tavoin tekijää, lähtien lauluntekemisen taidon kehittämisestä ja uran edistämisestä. Kustantaja voi järjestää myös erilaisia työtilaisuuksia tekijälle, kuten biisileirejä tai tilaussävellyksiä. Voi sanoa, että kustantaja toimii monesti tekijän managerina tai agenttina.”

Tommi Tuomainen: ”Jos klassisella puolella edustetaan ensisijaisesti teoksia, me populaarimusiikin puolella edustamme ensisijaisesti tekijöitä. Teokset syntyvät usein meidän avustuksellamme, koska pyrimme kehittämään tekijöiden ja artistien välisiä verkostoja. Tärkeintä on se, että tekijät saavat työmahdollisuuksia eli löytävät esittäjän ja saavat teoksensa yleisön kuultaviin. Olemme mahdollistamassa, että uusia teoksia syntyy.”

Miten musiikkikustantaja valitsee itselleen sopivat musiikin tekijät?

Jari Muikku: ”Kustantajaan voi olla yhteydessä, jos tekijä tähtää ammattimaiseksi biisintekijäksi eikä tee kappaleita ainoastaan itselleen esitettäväksi. Tietysti kustantaja arvioi, minkälainen potentiaali tekijällä on ja mitä yhteistyöllä voitaisiin saavuttaa. Iso ero kustannus- ja levybisneksessä on se, että kustantaminen on kuin osakesijoittamista, koska tulot kotiutuvat huomattavasti äänitepuolta hitaammin. Toisaalta hyvä biisi voi säilyä relevanttina hyvinkin pitkään. Tärkeää on tietysti se, että yhteistyön täytyy toimia molempiin suuntiin. Molemmat tuovat lisäarvoa ja saavat enemmän kuin toimimalla yksin.”

Jari Eskola: ”Meillä on pieni potentiaalisten säveltäjäasiakkaiden lista, jota seuraamme. Se voi mennä joko niin, että käymme kuuntelemassa teoksia konserteissa tai sitten säveltäjä on meihin yhteydessä. Nykyään säveltäjyyteen on monia teitä, eikä enää välttämättä tarvitse olla Sibelius-Akatemiassa koulutettu maisteri, mutta meidän on nähtävä, että kyseessä on ammattilainen. Teoksia on syytä olla jo jonkin verran, jotta meillä olisi kustannettavaa. Mielellään teokset saisivat olla myös erilaisia, esimerkiksi jotain orkestereille, kuoroille tai kamariyhtyeelle ja jotain pedagogista. Lisäksi pitäisi olla jatkuvuutta eli säveltäjä on sen verran vakiintunut nimi, että hänen teoksiaan soitetaan ja häneltä tilataan uusia teoksia.”

Milloin musiikin tekijän kannattaa harkita sopimusta musiikkikustantajan kanssa?

Jari Eskola: ”Aina pitää unelmoida laajasti. Kustantajiin kannattaa olla yhteydessä heti, kun alkaa näyttää siltä, että säveltäjyys on se ura, johon on ajautunut. Kustantajien ensimmäiset vastaukset voivat olla varovaisia tyyliin ”odotellaan vielä hetki”, mutta tärkeää on, että nimi tulee kustantajalle tutuksi ja siirtyy seurantaan. Kannattaa pitää mielessä, että kustantaminen on liiketoimintaa ja teoksia pitää olla riittävästi. Jos on tehnyt tietokoneohjelmalla yhden fagottiteoksen, ei ehkä kannata vielä miettiä kustannussopimusta.”

Tommi Tuomainen: ”Tekijän on oltava sellaisessa tilanteessa, että teosten ympärillä alkaa syntyä vähän kuhinaa ja niille on mahdollisesti käyttöä. Silloin kannattaa pohtia, että haluaako itse ruveta hallinnoimaan teoksiaan ja pyörittää rutiineja vai olisiko siinä kustantaja yhteistyökumppanina paikallaan. Tällöin voi itse keskittyä olemaan taiteilija.”

Jari Muikku: ”Tekijän kannattaa harkita omaa kustannusyhtiötä siinä vaiheessa, kun oletuksena on, että tekijä tekee sopimuksia teosten oikeuksista eri tahojen kanssa. Kyse on myös tekijän omasta taloudellisesta suunnittelusta. Kustantajan kanssa voi tehdä esimerkiksi sopimuksen, joka kattaa pelkästään teosten hallinnoinnin. Tällöin kustantaja rekisteröi teoksen Teostoon ja tarkistaa, että tilitykset ja käyttöraportit ovat oikein. Yksi kustantajan tehtävä on puuttua väärinkäytöksiin ja puolustaa tekijänoikeuksia. Monesti kustantaja on se, joka käsittelee myös teoksen sovitus- ja käyttöluvat.”

Miten musiikkikustantaja voi auttaa musiikin tekijää tai säveltäjää ulkomailla?

Jari Muikku: ”Suomen rajojen ulkopuolella kustantajayhteistyötä tehdään niin sopimusten, markkinoinnin kuin rahan kotiuttamisen kannalta. Isoilla major-kustantajilla on omat kansainväliset organisaationsa eli he voivat hoitaa tekijän asioita paikallisella tasolla myös maailmalla. Jos kyse on pienemmästä indiekustantajasta, niillä on usein sopimus paikallisen vastaavanlaisen toimijan kanssa esimerkiksi Saksassa. Jos haluaa vaikka Berliinissä saada jotain aikaiseksi, paikallisen toimijan on helpompi puhua kontaktiensa kanssa kuin yrittää Suomesta käsin työntää jotain juttua sinne.”

Jari Eskola: ”Olemme kansainvälisesti hyvin verkostoitunut kustantamo eli meillä on sopimukset isojen kustantamojen kanssa käytännössä kaikkialla maailmassa. Teokset päätyvät portaaleihin, joista nuotin saa paikallisesti. Sitten on normaalit promootiotoimet eli tekijä lisätään meidän teoskatalogiin, nettisivuille ja nuottikauppaan. Kun kiinnitämme uuden säveltäjän, kerromme hänestä asiakkaillemme ja teemme nimeä tutuksi. Usein kyse on ihan henkilökohtaisesta yhteydenpidosta eli olemme yhteydessä niin sanottuihin portinvartijoihin: intendentteihin, orkesterien johtajiin ja solisteihin. Lähetämme heille nuotteja ja ääninäytteitä ja kerromme säveltäjästä.”

Tommi Tuomainen: ”Olemme edistäneet tekijöiden uraa tarjoamalla työtilaisuuksia maailmalla. Tekijät viettävät paljon aikaa ulkomailla ja operoivat siellä paikallisten artistien kanssa. Meille tämä on ollut paras ja tuottavin tapa, joskin kallein myös. Toinen tapa on tietysti suomalaiset artistit, joiden teosten menekkiä voimme edistää maailmalla.”

Miten musiikkibisneksen digitalisoituminen on vaikuttanut musiikkikustantamiseen?

Jari Muikku: ”Digitalisaatio muuttanut markkinat täysin, ja oikeuksia on kasautunut jo pitkään yhä harvemmille kustannusyhtiöille. Jäävuoren huippuja ovat viime aikoina otsikoissa olleet ulkomaisten tekijöiden kokonaisten musiikkiteoskatalogien myynnit. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, että järkevään bisnekseen tarvitaan riittävästi oikeuksia. Toisaalta sijoitusyhtiöt ovat laittaneet oikeuksiin rahaa kiinni, koska näköpiirissä on, että suoratoistomarkkinat voivat mahdollisesti kaksinkertaistua 2020-luvun aikana maailmanlaajuisesti. Sijoittajat ovat nähneet, että musiikkia voi hyödyntää entistä useammilla tavoilla ja kanavissa kuten TikTokissa, Pelotonissa tai pelimaailmassa.”

Jari Eskola: ”Jos kustannusala on hypännyt viimeisenä digikelkkaan, niin se pitää erityisesti paikkansa nuottipuolella, joka on vasta heräämässä digitalisaatioon. Kun ajatellaan digitaalisista kuuntelualustoista tulevia tuloja, klassisessa musiikissa ne ovat olleet populaarimusiikkiin verrattuna vaatimattomia. Miljoonia kuunteluja saaneet hitit ovat harvassa. Potentiaalisia tuloja syö se, että teos on pituudesta riippumatta aina yhden klikkauksen arvoinen, eikä esimerkiksi 15 minuutin teosta lasketa kolmeksi teokseksi.”

Tommi Tuomainen: ”Kustantajiin digitalisaatio on vaikuttanut vähemmän dramaattisesti kuin yksittäisiin tekijöihin. Tekijöillä iso osa tuloista on voinut tulla levymyynnistä, jolloin myytyjen levyjen tallennuskorvaukset ovat tulleet yhdellä kertaa. Suoratoistoaikakaudella isoja kertakorvauksia ei enää tule, vaan albumien tulot jakautuvat useille vuosille. Koska kustantajana meillä on isompi katalogi kuin yksittäisillä tekijöillä, eivät piikkimme tai suvantomme ole niin jyrkkiä.”

Musiikkialan ABC -juttusarja