Siirry sisältöön
Kirjoittaja: Pasi Kostiainen
Kuvat: Pasi Kostiainen

Miten saan biisini soimaan? – Osa 1/2

Moni Teoston asiakas pähkäilee varsinkin uransa alkuvaiheessa, miten saa musiikkinsa kuuluviin. Kysyimme vinkkejä tekijöiltä ja portinvartijoilta. Kaksiosaisen jutun ensimmäisessä osassa keskitytään vaihtoehtoisen musiikin tekijöihin.

 

Miten musiikintekijä saa teoksiaan esille? Miten tulla huomatuksi monien yrittäjien keskellä?

”Kannustan verkostoitumaan. Kannustan levittämään musiikkia verkossa, vaikkapa Spotifyssä, Soundcloudissa ja Bandcampissa. Kannustan tekemään paljon oman musiikkinsa eteen – sehän on nykyisin mahdollista”, eri yhtyeissä sekä muun muassa kanteletaiteilijana vaikuttava Maija Kauhanen sanoo.

Kuvassa: Maija Kauhanen.

On uusia keinoja – ja vanhoja:

”Kyllä demoja kannattaa edelleen lähettää. Kuuntelen ne kaikki. Ja jos jotain löytyy, lähden siihen sitten kyllä kunnolla: julkaisen myös fyysiset äänitteet, cd:t ja vinyylit ”, Texicalli Recordsin Martti Heikkinen sanoo.

Mitä vaaditaan, että voi tehdä musiikkia työkseen – joko sanoittajana, säveltäjänä, sovittajana tai tuottajana?

Mitä vaaditaan lauluilta – ja mitä niiden tekijältä?

Kysyimme asiaa alan ammattilaisilta. Kokosimme vastauksista kaksi juttukokonaisuutta, joista toinen keskittyy ns. kaupallisten pop-hittien taipaleeseen biisintekijältä artistille.

Tämä juttu käsittelee vaihtoehtoisemman musiikintekijöiden reittiä treenikämpältä kuulijoiden saavutettavaksi.

Levykauppaan jonotetaan

Tässä yhteydessä ”vaihtoehtoisuus” on käsitettävä mahdollisimman laajasti: se olkoon sateenvarjo, jonka alle mahtuu kaikki jatsista mitä moninaisimpaan indie-rokkiin – ja Martti Heikkisen sanoin myös muun muassa ”perinteinen singer-songwriter -musiikki, folk”, jota hän itse julkaisee Texicallin kautta paljon.

Kuvassa: Martti Heikkinen.

”Folkiin eivät isot levy-yhtiöt pahemmin tartu”, Heikkinen sanoo.

Yksi Heikkisen tallissa levyttävistä on folkyhtye Viitasen Piia, laulaja-lauluntekijä Piia Viitasen ympärille koottu bändi. Sen Heikkinen löysi omakustannelevyn kautta.

”Levyllä oli pari kolme loistavaa biisiä. Ajattelin, että kyllä häneltä varmaan irtoaa niitä lisää. Ja on irronnut. Koko ajan vain taso paranee. Naisten tekemä folk on myös maailmalla todella korkeatasoista, hyviä tekijöitä ja artisteja riittää.”

Omakustanteen jälkeen Texicalli on julkaissut kolme Viitasen Piian albumia. Esimerkiksi Uni onnesta herätti runsaasti huomiota, ja muun muassa Helsingin Sanomat valitsi sen vuoden 2014 parhaiden levyjen joukkoon.

Laulujen levyttäminen ja niiden saaminen sitä kautta ihmisten kuultaviksi on edelleen tärkeä tapa saada folk-kappaleet esille. Radiot soittavat uusia folk-levytyksiä vain satunnaisesti eivätkä folk-kappaleet yleensä loista myöskään suoratoistopalvelujen soitetuimpien joukossa.

Normaalioloissa folk-artistit toki pystyvät esiintymään monenlaisissa paikoissa ja levittämään laulujaan ihan perinteisesti livenä. Mutta koronaviruspandemia on tunnetusti kutistanut keikkailumahdollisuuksia. Ikävä kyllä tämä vaikuttaa myös levymyyntiin.

”Kun julkaisemme levyn, sitä menee jonkin verran kauppoihin ja kirjastoihin. Mutta keikoilla levyjä myydään edelleen paljon. Pienemmilläkin artisteilla on faneja. Pidettyäni keikoilla pop-up shopia tiedän, että ostoksille jopa jonotetaan.”

Sata keikkaa vanhainkodeissa

Maija Kauhanen tekee musiikkia sekä sooloartistina että eri yhtyeissä. Hänen esikoisalbuminsa Raivopyörä palkittiin kaksi vuotta sitten Emma-gaalassa vuoden Etno-albumina. Sen tiimoilta hän on tehnyt paljon keikkoja Suomessa ja ulkomailla kanteletaiteilijana esiintyen yksin. Malmö-duon (yhdessä Sami Kurpan kanssa) musiikki on puolestaan elektronista popia, joka on uinut radioaalloille muun muassa Radio Suomen soitetuimmaksi biisiksi (Sun suulla, 2016).

Hän on julkaissut musiikkiaan sekä levy-yhtiöiden kautta että omin voimin.

”Olen aina pyrkinyt miettimään, mikä on yhteistyön arvo. Mikä on oma tavoitteeni ja miten visiot kohtaavat yhteistyökumppanin kanssa”, Kauhanen kertoo.

Välillä levy-yhtiöstä tai jostain vastaavasta musiikin jakelijasta on hyötyä. Aina ei ole. Kauhasen mielestä vaihtoehtoista musiikkia tekevän artistin pitää varautua tekemään monipuolisesti työtä musiikkinsa esille saamiseksi. Ja jos pystyy myymään omaa taiteilijapersoonaansa ja musiikkiaan, saattaa itse olla paras myyjä.

”Langat kannattaa pitää omissa käsissä. Silloin voi olla varma, että työt tulevat tehdyksi. Olen joutunut pettymään, kun teot eivät ole aina kohdanneet sitä, mitä on luvattu. ”

Ei kannata lannistua, jos ei tunne itseään myyntihenkiseksi. Kaikenlaisia pr-palveluja on ostettavissa, vaikka julkaisisikin musiikkinsa itse.

Kauhanen kuitenkin muistuttaa, että itseään voi kehittää – jopa myyntihenkiseksi – ilman, että se on mitenkään pois luovuudesta ja taiteilijatyöstä.

Kauhasen oma koulu musiikkinsa myyjäksi oli kesätyön järjestäminen lukioikäisenä hänelle ja kitaristikaveri Matille. Kaksikko kiersi tekemässä sata keikkaa vanhainkodeissa – kolme keikkaa päivässä siirtyen paikasta toiseen instrumentteineen julkisilla liikennevälineillä. He itse siis järjestivät kaiken: myyntityön, keikkojen sopimisen ja aikataulutuksen, laskutuksen – ja keikat!

”Pokkana vaan. Se on ollut mottoni jo monta vuotta. Omaa musiikkiaan edustaessaan täytyy laittaa itsensä epämukaviin tilanteisiin”, Kauhanen sanoo.

Tee itse, mutta verkostoidu

Vaikka itse tekee paljon, se ei tarkoita selän kääntämistä muille. Päinvastoin.

”Olen ottanut sparraussessioita riippumattomien ihmisten kanssa. Heidän kanssaan olemme miettineet, mitkä olisivat parhaita ratkaisuja minun urani kannalta. Kannattaako esimerkiksi musiikkia julkaista itse vai mennä jollekin levy-yhtiölle”, Kauhanen sanoo.

Itsensä peliin laittaminen on kannattanut. Esimerkiksi ensimmäisen kiertueensa Kiinaan Kauhanen sai, kun häntä lähestyttiin musiikkimessuilla. Tätä ennen lähestyjä oli kuullut Kauhasen musiikkia YouTubessa – ja ihastunut.

”Musiikkimessuille kannattaa mennä ja investoida sisäänpääsymaksun verran omaan uraan ja ajatella, että se raha tulee kyllä takaisin. Näissä tapahtumissa käyvät samat ihmiset joka vuosi, joten siellä voi rakentaa verkostoa.”

Jos tekijä- tai artistipuolta omassa persoonassa ahdistaa myyntityö, Kauhanen neuvoo ”laittamaan myyntihousut jalkaan” ihan konkreettisesti.

”On tosi ok, jos myyntityön haluaa erottaa taiteilijuudestaan. Pukee eri vaatteet ja laittaa vaikka eri kampauksen. Ja ajattelee, että nyt tosiaan olen itseni myyntimies.”

Kauhasen mielestä tekijöiden on myös syytä liittoutua keskenään. Aloittelija voi oppia kokeneemmalta. Jos tahtoo pyrkiä läpimurtoon jotain tietynlaisia kappaleita kirjoittaen, kannattaa etsiä esimerkkihenkilöksi joku saman tyyppisellä musiikilla jo menestynyt. Ja sitten vaan lähestymään rohkeasti tätä ihmistä, kysymään ja oppimaan.

”Voi pyytää kahville – ja tarjota sen kahvin. Pidän tällaista tekijöiden vertaistukea tärkeänä.”

Vertaistuki voi auttaa edistämään uraa konkreettisesti. Todennäköisesti se helpottaa ainakin hahmottamista, millaista musiikkia itse tekee – ja haluaa tehdä.

Kauhanen sanoo, että ”kansanmusapuolella on ymmärrettävä itse, millainen brändi on”.

Mutta eikö tuo sama päde kaikkeen muuhunkin taiteelliseen työhön? Esittää musiikkiaan sitten itse tai säveltää ja sanoittaa muille?

Oma linja löytyi vähitellen

Laulaja ja musiikintekijä Anna Inginmaa sanoo, että häneltä vei vuosia löytää oma taiteellinen lokeronsa. Inginmaalta julkaistiin esikoislevy omakustanteena kymmenisen vuotta sitten. Se ei vielä edustanut sellaista jazz-linjaa kuin hänen keväällä ilmestynyt albuminsa Anna Inginmaa.

Väliin mahtui myös muun muassa osallistuminen Voice of Finlandiin, sparraus ison levy-yhtiön huomassa – ja vaikkapa oman jazz-klubin pyörittämistä sekä esiintymisiä Marilyn Monroena.

”En koe, että aika on mennyt millään tavalla hukkaan. Olen oppinut kaikkien vaiheiden kautta, mikä on oma juttuni. Se on ehkä kaikkein tärkeintä.”

Myös Inginmaa näkee, että muilta ihmisiltä kannattaa ammentaa oppia. Ja ammentaessaan kannattaa olla ennakkoluuloton, kurkottaa rohkeasti oman lokeron ulkopuolelle.

En koe, että aika on mennyt millään tavalla hukkaan. Olen oppinut kaikkien vaiheiden kautta, mikä on oma juttuni.
Anna Inginmaa

Riku Mattila kysyi minulta silloin isolla levy-yhtiöllä työskennellessään, tahtoisinko jonkun sparraajan. Ehdotin Kauko Röyhkää, sillä hänen musiikkinsa on kaukana omastani.”

Tämä johti kuitenkin myös kiinnostavaan musiikilliseen yhteistyöhön. Huominen on uni -albumin tekivät tasaveroisina Inginmaa, Röyhkä ja Hypnomen -yhtye neljä vuotta sitten. Inginmaa osallistui myös laulujen kirjoittamiseen.

”On arvokasta löytää sparraajia, joita voi katsoa tosi paljon ylöspäin. Mutta on hyvä, jos he eivät tule juuri omasta genrestäsi. Silloin he saattavat onnistua vavisuttamaan sitä, mitä teet. Vaikutteita kannattaa ottaa ennakkoluulottomasti. Luotan siihen, että kuulostan aina kuitenkin itseltäni. En ole korvattavissa.”

Ja sitten, kun oma juttu on löytynyt, työ musiikin levittämiseksi vasta alkaa.

”Sitä pitää jaksaa tehdä. En usko mihinkään salaliittoteorioihin, että toiset löydetään ja toiset jäävät löytämättä. Toki musiikkiala on myös sattumien kauppaa, mutta menestys – mitä se sitten onkin – tulee työn ja tekemisen kautta. Mutta sitä tekemistä riittää niin, että siitä on nautittava. Jos kaikkea tekee vain menestys mielessään, takaiskut voivat olla lamauttavia.”

5 vinkkiä miten saada musiikkia esille
  1. Löydä oma äänesi
  2. Verkostoidu
  3. Löydä mentori
  4. Kestä vastoinkäymisiä
  5. Kuuntele paljon musiikkia
Jaa somessa
Lue lisää
02.11.2016
”Aluksi lähdin mukaan jokaiseen projektiin”
17.03.2020
”Suositulle soittolistalle pääseminen on nykyään se lottovoitto”
04.10.2016
Dalia Stasevska: Kapellimestarin työ on kuin argentiinalaista tangoa
Annathan meille palautetta!

Kehitämme verkkosivujamme ja otamme mielellämme vastaan palautetta. Vastaaminen onnistuu nopeasti!