Peltokurki saa musiikkiinsa voiman ystävyydestä

Peltokurjen tarina alkoi oikeastaan posiolaisen metsän istutuksesta melkein kymmenen vuotta sitten. Emma Kurkinen ja Anna Peltomaa olivat tutustuneet toisiinsa Oulun yliopiston musiikkikasvatuksen koulutusohjelmassa ja soittaneet ja laulaneet samassa bändissäkin, mutta vasta yhteinen kesätyö metsänistutuksessa kesällä 2016 oli käänteentekevä.

”Ystävystyimme ja hitsauduimme yhteen. Voisi sanoa, että istutimme myös unelmiamme työparina siinä samalla. Kesän loppukaronkassa esitimme duona itse kirjoittamamme kappaleen”, Kurkinen hymyilee.

Opiskeluaikojen tyttöbändissä naiset olivat jo huomanneet, että heidän äänensä soivat yhteen poikkeuksellisella tavalla. Omia kappaleita alkoi syntyä seuraavana syksynä, ja stemmalaulusta tuli heti duon tavaramerkki.

”Aloimme rohkeasti jakaa biisiaihioita toisillemme ja olimmekin koko syksyn todella tuotteliaita”, Peltomaa muistelee.

Ihan ensimmäisellä keikalla oli mukana ja tukena myös aiempi tyttöbändi, sillä omia biisejä ei ollut vielä keikkasetillistä.

”Alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tästä tulee jotain. Tunne vahvistui kesän 2018 taiteiden yön keikalla. Muistan, kun kurkkasin Oulun Valvesalin mustan verhon raosta ja tajusin, että sali tulee täyteen. Emme olleet julkaisseet vielä ensimmäistäkään biisiä”, Kurkinen fiilistelee.

”Nyt ei puhuta työasioista”

Nyt julkaistuja albumeita on takana kaksi, eivätkä kaikki omat kappaleet mitenkään mahdu yhteen settilistaan.

”Se tuntuu uskomattoman hienolta. On upea tunne omistaa oikeudet kappaleisiin. Teosto-korvaukset ovat meille myös ihan merkittävä tulonlähde. Tilitykset ovat tasaisesti kasvaneet, mikä antaa uskoa tekemiseen ja luo turvaa”, Peltomaa kiteyttää.

”Nautimme siitä, että saamme tehdä tätä yrittäjinä ja rakentaa omat aikataulumme. On tavallaan onni, että hyppäsimme yrittäjiksi suoraan valmistuttuamme, joten emme ole koskaan päässeet nauttimaan sellaisista ylellisyyksistä kuin kesälomista tai työterveyshuollosta, Peltomaa nauraa.

Yrittäjyyteen liittyy tietysti myös haasteensa, joista yksi on työn ja vapaa-ajan erottaminen.

”Erityisesti some on sellainen, että sen kanssa työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy. Some on työaikaa. Viimeisimpänä olemme hankkineet molemmille omat työpuhelimet, jotta rajanveto olisi selkeämpää. Toisinaan toteamme myös, että nyt ei puhuta työasioista vaan ollaan vain ystäviä”, Peltomaa sanoo.

Kurkinen ja Peltomaa ovat käyneet läpi haasteitaan melko syvälliselläkin tasolla.

”Yhteinen heikkoutemme on miellyttämisenhalu. Se ei ole hyvä yrityksen kannalta. Opettelemme yhä rohkeammin rajaamaan omaa aikaamme ja sanomaan asioille ei.”

Keikkaelämys kuin terapiassa käynti

Biisien tekeminen on Kurkiselle ja Peltomaalle antoisaa.

”Aihio lähtee usein kehittymään jostain ajatuksesta, josta olemme jutelleet, sillä parhaina ystävinä juttelemme kaikesta maan ja taivaan välillä. Tyypillisin tapa on, että jommaltakummalta tulee aihio, jota sitten muovataan kuin taikinaa”, Peltomaa kuvailee.

Kurkinen kuvaa kaksikon biisiversioita vedoksiksi. Kappale muotoutuu valmiiksi vedos vedokselta.

”Olemme aika hitaita, perusteellisia ja kriittisiä kirjoittajia. Meillä on myös paljon sanottavaa”, naiset nauravat.

”Kuulemme usein, että nyt on paljon sulateltavaa.”

Intuitio on keskeisessä roolissa biisinteossa, ja kun taikina lähtee muotoutumaan, sitä ei useinkaan suunnitella sanallisesti vaan esimerkiksi melodiat ja harmoniat syntyvät hetkessä.

”Käytämme ilmaisua ’ilmaiset ideat’. Ne ovat ideoita, jotka tulevat helposti ja intuitiivisesti. Ilmaisten ideoiden avulla biisit kirjoittavat itse itseään. Niiden jälkeen alkaa aivotyö, sillä ilmaiset ideat eivät useinkaan kanna ihan loppuun saakka”, Kurkinen tietää.

Peltokurjen naiset uskovat, että parhaat kappaleet ovat vielä kirjoittamatta.

”Haluamme asettaa itsellemme isoja tavoitteita, visioida hullultakin tuntuvia asioita. Saatamme fiilistellä, että joskus vielä esiinnymme tuolla ja listaamme askeleet, mitä pitää tapahtua ennen sitä. Festarikeikka Qstockissa on yksi toiveidemme täyttymys.”