Sugar House Publishing tuntee Aasian markkinat

Maaliskuun alussa Sugar House järjesti aurinkoisen talvisessa Vaasassa muutaman päivän biisileirin, jonne osallistui 16 suomalaista ja viisi japanilaista musiikintekijää. Japanilaisista kolme oli tuottajia ja kaksi toplinereita eli melodian tekijöitä. Lisäksi Japanista tuli mukaan kaksi taiteellista johtajaa kustannusyhtiö Soundgraphicsista.

”Olemme tehneet yhteistyötä Soundgraphicsin kanssa vuodesta 2008 alkaen. He ovat alikustantajamme Japanissa. Tapasimme heidän edustajansa ensi kertaa Cannesissa Ranskassa Midem-messuilla, jotka ovat olleet todella tärkeät messut meidän kansainvälisen verkostoitumisemme kannalta. He etsivät eurooppalaisia yhteistyökumppaneita ja löysivät muun muassa meidät. Soundgraphicsin Hide Nakamura on yksi maailman parhaista song pluggereista, eli hän saa biisejä levyille todella hyvin”, Sugar Housen omistaja ja toimitusjohtaja Ann Slangar kertoo.

Sugar House on järjestänyt biisileirejä Suomessa useita kertoja vuodesta 2008 alkaen. Sen musiikintekijät ovat osallistuneet myös muiden järjestämiin leireihin ulkomailla ja Suomessa. Biisileireillä syntyy harvoin valmiita kappaleita, mutta tällä kertaa Vaasassa leiri päättyi kappaleiden demojen esittämiseen.

”On hienoa, että saadaan aikaan kontakteja ja biisien alkuja, mutta tällä kertaa kappaleet haluttiin esityskuntoon aikarajan sisällä. Tämä on käytäntö esimerkiksi Music Finlandin järjestämillä A-Pop Castle -leireillä. Se toi lisää paineita tekijöille ja oli hyvää harjoitusta tulevia leirejä varten.”

”Käytimme seitsemää studiota Vaasassa, ja kappaleista tuli keskenään hyvin erilaisia. Vaikka leiri päättyi juuri, olemme jo ehtineet tarjota yhtä kappaletta levylle. Minulla on sellainen tunne, että näistä biiseistä useampi voi päätyä levylle. Leirin tunnelma oli hyvä, ja kaikki viihtyivät studioissa ja kaupunkikierroksilla. Varsinkin jäällä käveleminen oli japanilaisille hieno kokemus.”

Erikoistuminen auttaa keskittämään resursseja

Ann Slangar omistaa Sugar Housen yhdessä säveltäjä-tuottajien Janne Hyöty ja Mats Granfors kanssa. Sugar House kustantaa 23 musiikintekijää, mutta hallinnointia hoitamassa on vain pari ihmistä. Niinpä erikoistuminen on järkevää.

”Tärkeimmät markkinamme ovat Japani, Etelä-Korea, Kiina, Taiwan ja Hong Kong. Meillä on joka maassa yksi tai useampi yhteistyökumppani.”

Parhaassa tapauksessa hittikappaleesta tulee kansainvälinen ilmiö, joka leviää Aasiasta käsin kaikkialle.

”Esimerkiksi Etelä-Koreasta välittyy nykyään paljon musiikkia Yhdysvaltoihin, ja tämä trendi on kasvamassa. Yleisimmät kustantamamme musiikinlajit kuuluvat pop-genreen eli J-pop, K-pop ja C-pop. Tuotamme kuitenkin välillä myös muuta, kuten suomalaista iskelmää. Teemme yhteistyötä myös yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten tekijöiden kanssa”, Slangar toteaa.

Heidän edustamiensa musiikintekijöiden työ on palkittu vuosina 2015 ja 2016 Musiikkikustantajien vientipalkinnolla, Finnish Music Export Awardilla. Heidän musiikkinsa myös myy hyvin maailmalla, ja tekijät ovat saaneet kulta- ja platinalevyjä kappaleistaan.

”Olemme fokusoituneet vahvasti Aasian markkinoille, ja olemme opiskelleet aasialaisia musiikkityylejä ja toimintatapoja sekä sopimusteknisiä asioita. Olemme harvinainen kustantaja Suomessa, koska olemme saaneet useita isoja julkaisuja Aasian markkinoille. Meistä ollaan kiinnostuneita muuallakin, mutta kaikkeen emme ehdi mukaan. Vähäiset resurssit on keskitettävä.”

Janne Hyöty on Japani-ekspertti, ja hän on erikoistunut Johnny’s Entertainmentin artisteihin, kuten Arashi, Kat-Tun ja Hey! Say! JUMP.

”Janne on tehnyt monta hittiä Arashille, joka on Japanin merkittävin bändi. Hän on ollut mukana tekemässä useita Japanissa listaykköseksi nousseita kappaleita sekä maailman myydyimpien kappaleiden listaykkösiä. Janne hoitaa pääasiassa Japanin markkinat ja itse hoidan Koreaa, Kiinaa, Taiwania ja Hong Kongia. Maat ovat tyylillisesti erilaisia: Koreaan tehdään paljon biittiä ja trackiä ja Japaniin melodisempaa musiikkia. Japaniin tuli Spotify vasta viime vuonna, ja sen markkinalla myydään edelleen paljon levyjä, mikä tietysti kiinnostaa kustantajaa. Samasta levystä voidaan tehdä vielä useita editioita erilaisin lisämateriaalein.”

Musiikkikustantajia on liian vähän Suomessa

Ann Slangar tekee itsekin musiikkia, mutta oma artistin ura on nyt hyllyllä. Hän on laulaja, sanoittaja ja topliner.

”Tein pohjat valmiiksi omaan levyyni vuonna 2010, mutta se odottaa vieläkin. Hallinnollista työtä on niin paljon. Teen ehkä pari-kolme biisiä vuodessa. Niistä yksi on julkaistu Japanissa ja toinen julkaisu on tulossa Saksassa. Lisäksi teemme laulaja-lauluntekijä Sonja Biskopin ja tanskalaisen Lotte Aagaardin kanssa englanninkielistä musikaalia. Musikaalin tuottaja on englantilainen Kevin Charge, joka on saavuttanut menestystä tuottajana ja säveltäjänä Japanissa. Tapasimme TG Publishing -kustannusyhtiön järjestämällä biisileirillä vuonna 2011, ja hän oli myöhemmin samana vuonna meidän leirillämme. Siitä alkoi yhteistyömme.”   

Suomessa on taitavia musiikintekijöitä. Ann Slangarin mukaan se ei kuitenkaan riitä.

”Jotta musiikki löytää kuulijat, tarvitaan meitä kustantajia. Suomessa on ihan liian vähän musiikkikustantajia. Hallinnointi ja rekisteröinti vaativat erikoisosaamista, jota musiikintekijöillä ei itsellään ole”, Slangar toteaa ja miettii, että musiikkialan oppilaitoksissa pitäisi opettaa myös hallinnointia, musiikkibisnestä ja kustantamiseen liittyviä asioita.

”Kustannusala on vaikea siksikin, että eri markkinoilla sopimukset tehdään eri tavoin ja toimintakulttuuri on erilainen. Itse opin kustannusalalle ensin haastattelemalla muita kansainvälisiä kustantajia ja levy-yhtiöiden edustajia esimerkiksi Midem-messuilla. Loput olen oppinut lukemalla alan kirjoituksia tai sitten kantapään kautta. Opittavaa on vielä paljon, sillä ala käy jatkuvasti läpi suuria muutoksia”, Slangar summaa.

Sugar House: http://www.sugarhouse.fi

Midem-messut: http://www.midem.com/

Suomen Musiikkikustantajat: http://www.musiikkikustantajat.fi/