”Teen sinulle tarjouksen, josta et voi kieltäytyä” – tekijänoikeusmafia ja muut Teosto-myytit
”Joku saakelin valopää on mennyt keksimään, että musiikki onkin immateriaalioikeuksiin sidottu tuote josta tekijänoikeusmafioilla on yksinoikeus rahastaa ja tämä toiminta naamioitiin pienen taiteilijan edunvalvonnaksi. Kun taiteilijalle jää n. 20 % ja loput riistetään monikansallisten korporaatioiden kirstuun.”
Tässä yksi hyvin tyypillinen Teostoa käsittelevä kommentti netin keskustelupalstalla. Teostoa ja muita tekijänoikeusjärjestöjä verrataan arkikielenkäytössä herkästi järjestäytyneeseen rikollisuuteen – rahaa kerätään epäilyttävin perustein mahdollisimman paljon, ja se päätyy epämääräiseen mustaan aukkoon.
Totuus on paljon tarua tylsempi.
Teosto myy yrityksille ja yhteisöille lupia käyttää musiikkia liiketoiminnassaan ja kerää tietoa siitä, mitä musiikkia on soitettu. Yritysten ja yhteisöjen maksamat korvaukset Teosto maksaa edelleen niille musiikintekijöille ja -kustantajille, joiden musiikkia on soitettu.
Googlen ja muiden monikansallisten korporaatioiden kanssa olemme tekemisissä, kun lisensoimme heidän Suomen markkinoille lanseeraamiaan palveluita. Käytännössä tässä yhteistyössä on kyse siitä, että pyrimme varmistamaan, että korvaukset muun muassa YouTubessa soivasta musiikista kulkeutuvat musiikin tekijöille.
Mikä on Teoston siivu kakusta?
Teosto on tehokas ja erityisesti kustannustehokas rahankerääjä, mutta mitään hämäräperäistä hommaa tämä ei ole. Leijonanosa kerätyistä rahoista, viime vuonna 84 %, maksetaan tekijänoikeuspalkkiona musiikintekijöille. Loput 16 % suunnataan toiminnan pyörittämiseen ja kotimaista musiikkia tukeviin avustuksiin. Kansainvälisessä vertailussa Teosto on yksi kustannustehokkaimmista tekijänoikeusjärjestöistä, kun tarkastellaan sitä, kuinka suuri osuus kerätyistä rahoista tilitetään musiikintekijöille ja -kustantajille.
Ylipäänsä Teosto toimii laillisen musiikinkäytön mahdollistajana. Yksittäisen säveltäjän olisi käytännössä mahdotonta valvoa oman musiikkinsa käyttöä ja myöntää itse lupia kaikille niille noin 30 000 yritykselle ja yhteisölle, jotka käyttävät Suomessa musiikkia. Toisaalta myös yritysten ja yhteisöjen olisi työlästä hankkia luvat musiikin käyttöön luomalla sopimusehdot jokaisen 28 000 musiikintekijän kanssa erikseen.
Tämä on se syy, miksi Teosto on aikoinaan perustettu. ja kuten tästä kuvasta näkyy, Teosto toteuttaa aatteellisena ja voittoa tavoittelemattomana yhdistyksenä edelleen pohjimmiltaan sitä samaa perustehtävää kuin perustamisvuotenaan 1928.
Tekijänoikeuskorvausten keräämisen ja tilittämisen lisäksi Teosto tekee muutakin. Yhdistys tekee tutkimusta erilaisissa yhteistyöhankkeissa, tukee kulttuuria ja pitää huolen, että tekijöiden ääni kuuluu myös poliittisessa keskustelussa.
Yksi tärkeä, joskin haastava tavoite on myös virheelliseen tietoon perustuvien mielikuvien kitkeminen. Siihen liittyen Teosto on tänäkin vuonna mukana Joensuun Rokumentissa, jossa ensimmäistä kertaa järjestettävässä Teosto Roastissa on tarkoitus paneutua nimenomaan näiden Teosto-aiheisten myyttien, kuten vaikkapa ”lakimiesarmeijan”, murtamiseen.
Keskustelua faktoilla
Mitä haittaa Teostosta tai tekijänoikeudesta käytävästä, virheellisiin faktoihin perustuvasta keskustelusta voi olla?
Ainakin se, että silloin kun keskustelu pyörii Nalle Puh –läppärien ympärillä, unohtuu helposti yksinkertaisia, mutta tärkeitä asioita. Esimerkiksi se, että jos teet musiikkia ja esität sitä itse keikoilla, olet oikeutettu saamaan tekijänoikeuskorvausta. Helpoiten homma onnistuu siinä vaiheessa liittymällä Teoston asiakkaaksi.
Kuten Juha Tapio viime viikolla totesi, ilman tekijänoikeuksia jäisi musan tekeminen aika vähälle. Ja vaikka et vielä olisi Anssi Kela ja tehnyt Levottoman tytön kaltaista hittiä aktiivisella keikkailulla, saat tekijäinoikeustulosta itsellesi mukavan lisätienestin.
Kirjoittaja on päivisin Teoston asiakaspalvelupäällikkö ja öisin freelance-muusikko ja dj sekä elävän musiikin yhdistysaktiivi. Antti tiedostaa, että musiikissakin tulevaisuus tehdään ruohonjuuritasolla.
Taustaa:
Teoston synty ajoittuu vuoteen 1928 Fazerin Konserttitoimistoon. Helsingin Kluuvikadulle kokoontui tällöin ”maamme säveltaiteilijoiden ja muidenkin intresenttien eturivin joukko”. Säveltäjät ja musiikinkustantajat perustivat Teoston valvomaan oikeuksiaan. Ensimmäiseksi johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin professori Erkki Melartin ja toimitusjohtajaksi säveltäjä Lauri Ikonen.
Lue lisää: