Tekoälymusiikin merkintävelvoitteet – turhaa byrokratiaa vai tietoisten kulutusvalintojen mahdollistaja?

Tekoäly on kehittynyt viime vuosina vauhdilla – myös musiikkialan lainalaisuuksia voimakkaasti muovaten. Parhaimmillaan tekoäly voi toimia luovan työn tukena ja apuna: se voi tarjota inspiraatiota avaamalla uusia soundeja, auttaa sanoitusten ideoinnissa tai tarjota tehokkaita työkaluja musiikin miksaukseen ja masterointiin.

Tekoäly on myös tehokas sisällöntuottaja. Generatiiviset musiikkipalvelut tuottavat kokonaisia tekoälykappaleita nopeasti hyvin yksinkertaisillakin kehotteilla. Sisällöntuotannon helppous on johtanut siihen, että suoratoistopalvelut, musiikkikirjastot ja muut alustat ovat täyttyneet tekoälymusiikista. Ranskalainen suoratoistopalvelu Deezer on kertonut, että sen palveluun ladataan tällä hetkellä päivittäin jopa 75 000 tekoälybiisiä päivässä, ja noin 44 prosenttia alustalle ladatusta musiikista on tekoälysisältöä.

Kun tekoälysisällön laatu paranee, on ihmiskorvan aina vaikeampaa erottaa toisistaan tekoälyn generoimaa musiikkia ihmisen tekemästä.

Myös artistien ja musiikin tekijöiden mahdollisuudet saada musiikkinsa kuuluville pienevät entisestään, kun samaan aikaan kuluttajan on entistä vaikeampaa tehdä eettisiä valintoja kuluttamiensa sisältöjen suhteen.

Tekoälyasetus velvoittaa avoimuuteen

EU:n tekoälyasetuksen (EU 2024/1689, AI Act) yhtenä ensisijaisista tavoitteista on lisätä läpinäkyvyyttä tekoälyn käytöstä ja estää näin sisältöjen käyttäjien manipulointia. Asetuksen artikla 50 asettaa velvoitteita tekoälysisällön merkitsemiseen ja käytön läpinäkyvyyteen.

Merkintöjä koskevat avoimuusvelvoitteet tulevat voimaan elokuussa 2026.  Komission sääntelyn yksinkertaistamiseen tähtäävä Omnibus-hanke voi tosin toteutuessaan lykätä tekoälysisällön merkintävelvoitteiden voimaantuloa vielä puolella vuodella, mikä lopulta on varsin lyhyt viivästys. Asetuksen velvoitteita on tehostettu huomattavilla sanktioilla, mikä todennäköisesti vauhdittaa merkintöjen  käyttöönottoa.

Avoimuusvelvoitteiden tavoitteena on varmistaa, että tekoälyllä tuotettu sisältö on tunnistettavissa, ja että ihmiset tietävät olevansa vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa.

EU:n tekoälysetuksen mukaan synteettistä ääni-, kuva-, video- tai tekstisisältöä tuottavien tekoälyjärjestelmien tarjoajat ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että tekoälyn tuotokset (output) merkitään koneluettavalla tavalla ja että ne voidaan tunnistaa keinotekoisesti tuotetuiksi tai manipuloiduiksi. Palveluiden generoimassa tekoälymusiikissa ja muussa sisällössä onkin jatkossa oltava koneluettava merkintä, josta selviää, että sisältö on tekoälyn tuottamaa tai muokkaamaa.

Asetus velvoittaa ilmoittamaan myös syväväärennöksistä (deepfake). Tämä velvoite on suunnattu syväväärennöksiä toiminnassaan hyödyntäville. Syväväärennöksillä tarkoitetaan todellisia ihmisiä, esineitä, paikkoja, tiloja tai tapahtumia muistuttavia, tekoälyllä tuotettuja tai manipuloituja kuva-, ääni- tai videosisältöjä, jotka harhaanjohtavat keskivertokatsojan pitämään sisältöä totena.

Jos syväväärennökset ovat selkeästi osa taiteellista, satiirista tai fiktiivistä teosta tai ohjelmaa, merkintä voidaan tehdä tavalla, joka ei haittaa teoksen esittämistä. Käsitys alkuperästä ei silti saa hämärtyä sisältöä kuluttavalle. Jos siis levy-yhtiö tekee ykkösartististaan syväväärennösversion ja hyödyntää sitä videoillaan, on sillä velvollisuus kertoa asiasta.

Auttavatko EU:n käytännesäännöt tekoälysisällön tunnistamisessa?

EU:n tekoälytoimisto työstää parhaillaan tekoälysisällön merkitsemistä ja syväväärennösten havaitsemista koskevia käytännesääntöjä (Code of Practice).

Käytännesääntöjen lähtökohtana on monitasoinen merkintämalli, jossa tekoälyllä tuotettu tai manipuloitu sisältö merkitään vähintään kahdella koneluettavalla merkinnällä.

Näitä voivat olla esimerkiksi sisällön metadataan upotettu, digitaalisesti allekirjoitettu ja aikaleimattu tieto tekoälyllä tuotetusta tai manipuloidusta sisällöstä yhdistettynä sisältöön liitettyyn, huomaamattomaan vesileimaan.

Käytännesäännöissä kehotetaan toimijoita myös muihin läpinäkyvyyttä lisääviin toimiin, kuten sisällön alkuperäketjun merkitsemiseen. Näin merkinnöistä voitaisiin erottaa, miten sisältöä on eri vaiheissa muokattu. Jos merkintäketjua sovellettaisiin jo alkuperäiseen tekoälyn koulutusaineistoon, voisi tekoälysisällön merkinnöistä ideaalisti päätellä jotain koulutukseen käytetyistä alkuperäisteoksista.

Syväväärennökset suositetaan merkitsemään AI (artificial intelligence) -tunnisteella, -kuvakkeella tai -selosteella. Tämä ilmentäisi käyttäjälle, että kyseessä on tekoälyn generoima tai manipuloima sisältö.

Vaikka kuluttajien on tekoälyasetuksen mukaan voitava tunnistaa tekoälysisältö, ei sen merkinnän- (toisin kuin syväväärennöksissä) tarvitse olla luettavissa suoraan sisällöstä. Käytännesääntöjen mukaan riittää, että tekoälytoimija tarjoaa työkalun eli esimerkiksi rajapinnan, jonka kautta kuluttaja voi tarkistaa, onko sisältö tekoälyllä tuotettu tai manipuloitu.

Käytännesääntöihin sitoutumalla voi  osoittaa noudattavansa asetuksen avoimuusvelvoitteita. Valitettavasti kuitenkin näyttää siltä, että myös nämä käytännesäännöt – vastaavasti kuin kesällä 2025 julkaistut yleiskäyttöistä tekoälyä koskevat käytännesäännöt – jäävät liian ylätasoisiksi.  

Kumpi ohjaa kulutusta paremmin: ihmisartistien korostaminen vai tekoälysisällön merkitseminen?

Vaikka tekoälysisällön merkintävelvoitteet koskevat lähtökohtaisesti sisältöä generoivia tekoälypalveluita ja syväväärennöksiä tuottavia käyttäjätahoja, on toivottavaa, että myös muut, kuten sisältöä tarjoavat suoratoistopalvelut ja muut toimijat, alkavat hyödyntää merkintöjä. Näin kuluttajat saavat helpommin tietoa sisällön alkuperästä.

Osa musiikkimarkkinoiden toimijoista onkin jo ottanut käyttöön merkintätapoja, jotka lähestyvät tekoälysisältöä eri kulmasta kuin tekoälyasetus. Sen sijaan, että tekoälysisällöt merkitään, korostetaankin ihmisartisteja.

Spotify ilmoitti ottavansa toukokuusta 2026 alkaen käyttöönsä Verified by Spotify - tunnuksen, jolla voidaan erottaa ihmisartistit tekoälyn luomasta sisällöstä. Spotifyn mukaan merkintä kertoo, että artistiprofiilit on tarkistettu ja ne täyttävät alustan asettamat aitouden ja luotettavuuden kriteerit. Spotify seuraa artistien aitoutta jäljittämällä pitkäaikaista kuuntelukäyttäytymistä ja reaalimaailmaan linkittyviä toimintoja. Esimerkiksi livekonsertit tai oheistuotemyynti tyypillisesti osoittavat, ettei kyseessä ole tekoälyartisti.

Tekoälyn generoima musiikki ei ole Spotifyssa kiellettyä. Spotify pyrkii kuitenkin korostamaan Verified by Spotify -tunnuksella ihmisartisteja, jotta kuuntelijat voivat varmistua sisällön aitoudesta. Tällä hetkellä Spotify testaa myös ominaisuutta, jossa artistit voivat vapaaehtoisesti ilmoittaa tekoälyn käytön musiikissaan. Tunnistusjärjestelmä ei ole automaattinen, vaan perustuu levy-yhtiöiden ja jakelijoiden vapaaehtoisesti antamiin tietoihin.

Apple Music on myös ottanut palvelussaan käyttöön sisällön tekoälymerkinnät, jossa vastuu AI Transparency -tekoälymerkinnöistä on levy-yhtiöllä tai jakelijalla. Merkinnällä voi ilmoittaa äänitteessä, sanoituksessa tai musiikkivideossa käytetyn tekoälyn.

Automaattista tekoälyn tunnistusteknologiaa käyttää suoratoistopalvelu Deezer, joka lisensoi teknologiaansa myös muille toimijoille. Tunnistusteknologia vähentää merkittävästi tekoälyyn liittyviä petoksia ja varmistaa, ettei tekoälysisältö vähennä suojatusta musiikista maksettavia tekijänoikeuskorvauksia.

Ymmärrys alkuperästä on edellytys tietoisille valinnoille

Tekoälymusiikin yleistyminen tuo mukanaan ongelmia, joita pelkkä merkitsemisvelvollisuus ei yksin ratkaise.

Kaksi suurimmista ovat:

1. Tekijänoikeudelliset ongelmat. Tekoälymusiikkia generoivat mallit on koulutettu valtavilla määrillä suojattua musiikkia ilman oikeudenomistajien lupaa. Tekoälymusiikin taloudellinen arvo perustuu siis lähes kokonaan ihmisen tekemään luovaan työhön. Merkitsemisvelvollisuus ei korvaa lupaa tai korvausta suojattujen teosten tekijöiltä, mutta se tekee arvoketjusta näkyvämmän varsinkin, jos merkitseminen voidaan sitoa alkuperäisiin suojattuihin teoksiin.
2. Harhaanjohtamisen riski. Ilman selkeitä merkintöjä tekoälymusiikkia voidaan markkinoida tai levittää tavalla, joka antaa sen ymmärtää olevan oikean ihmisen tekemää.  Musiikkialaa kuohuttaneessa tapauksessa ruotsalainen artisti Jacub kapusi Ruotsin Spotifyn listakärkeen kappaleellaan Jag vet du är inte min. Myöhemmin kävi ilmi, ettei  Jacub olekaan oikea ihminen, vaan tanskalaisen musiikkikustantaja- ja markkinointiyhtiön Stellar Musicin tekoälytiimin projekti.  Ruotsin IFPI esti kappaleen virallisilta hittilistoilta.

Tekoälysisällön merkitseminen voi kuitenkin osaltaan auttaa näiden ongelmien ratkomisessa. Jos merkintöjä aletaan käyttää eri alustoilla riippumatta siitä, mihin asti lainsäädännön velvoitteet ulottuvat, myös kuluttajilla on tilaisuus tehdä aitoja valintoja. Tämä mahdollistaa sen, että yleisö voi tietoisesti hakeutua ihmistekijöiden musiikin pariin. Myös he, jotka haluavat hyödyntää tekoälyä, voivat tehdä sen avoimesti.

Tekoälyn merkintävaatimuksia voi verrata tuoteselosteisiin: eettisiä valintoja toivovat kuluttajat voivat tehdä ostopäätöksen tuoteselosteen perusteella. Toiveenamme tietysti olisi, että musiikin tuoteseloste olisi helposti luettavissa.