YEL-uudistus on tärkeä myös musiikkialalle

Luovilla aloilla on tunnetusti paljon freelancereita ja pienyrittäjiä – esimerkiksi Suomen Musiikintekijöiden tuoreeseen jäsenkyselyyn vastanneista yli 50 prosenttia ja kaikista kulttuurialalla työskentelevistä neljännes on yrittäjiä. Nyt yrittäjien eläkevakuutusta ollaan uudistamassa, ja syytä onkin.

Yrittäjän eläkemaksun pitäisi olla noin neljännes työtulosta, mutta tähän asti YEL-maksu on määräytynyt melko mielivaltaisella tavalla. Aikaisemmin yrittäjät ovat voineet hyvinkin vapaasti itse määritellä YEL-maksujen pohjaksi ilmoitetun työtulon, joten jopa kolme neljästä yrittäjästä on alivakuuttanut itsensä. Vuoden 2023 uudistuksen jälkeen yrittäjät ovat maksaneet laskennallisiin palkkakeskiarvoihin perustuvaa eläkemaksua, joka taas on ollut erityisesti pienituloisille yrittäjille pääsääntöisesti liian suuri.

YEL-maksujen nykykäytäntö on vastakohta pohjoismaiselle progressiiviselle verotukselle: pienituloiset maksavat suhteessa eniten, suurituloiset vähiten. 

Kaiken kaikkiaan eläkettä kertyy nyt yrittäjille liian vähän, ja valtio joutuu paikkaamaan yrittäjien eläkettä, jotta se riittää toimeentuloon. Eläkemaksun ei kannata olla lähtökohtaisesti vapaaehtoinen sen enempää yrittäjille kuin palkkatyöläisillekään.

Yrittäjät ovat joutuneet tinkimään sosiaaliturvastaan

Luovan työn yrittäjänä olen itsekin kuulunut alivakuuttajien enemmistöön, ja logiikka taustalla on varsin yksinkertainen. Perustin toiminimen parisenkymmentä vuotta sitten, ja musiikkiuran alkuvaiheessa tuloni eivät yksinkertaisesti olisi riittäneet perheen elättämiseen, jos olisin maksanut YEL-maksuja todellisten tulojen mukaan. Niinpä maksoin mitä pystyin, eikä oma eläkekertymä näytäkään kovin kaksiselta. 

Yrittäjyyteen liittyy usein vääriä mielikuvia rikkaudesta ja menestyksestä. Todellisuudessa keskimääräinen vuositulo on pienempi kuin palkansaajilla, ja käytännössä suuri osa yrittäjistä on pienituloisia. Yrittäjien eläkemaksun alaraja on ollut 7 000 euroa vuodessa, ja YELin piiriin kuuluu noin 215 000 suomalaista. Alarajan alle jää lisäksi vielä noin 100 000 yrittäjää, joista osa on sivutoimisia.

Työelämä on muutenkin vähitellen pirstaloitunut: aiempia palkkatöitä on ulkoistettu yrittäjille, joita työlainsäädäntö ei koske.

Moni on yrittäjä, koska muuta tapaa toimeentulon hankkimiseksi ei ole.  Luovan alan mikroyrittäjät ovat monessa suhteessa samassa jamassa esimerkiksi kivijalkayrittäjien sekä Bolt- ja Wolt-kuskien kanssa. 

Omasta YEL-työtulosta kannattaa kuitenkin olla kiinnostunut, sillä eläkkeen lisäksi esimerkiksi vanhempainraha ja työttömyyskorvaus määräytyvät YEL-tulotason perusteella. YEL-uudistuksessa on siis kysymys mitä suurimmassa määrin myös yrittäjien sosiaali- ja työttömyysturvasta. 

Kohti kohtuullista YEL-mallia

Nykytilanteeseen YEL-järjestelmässä ei juuri kukaan ole tyytyväinen. Siksi Sosiaali- ja terveysministeriö asetti vuosi sitten selvityshenkilön kartoittamaan yrittäjien eläkejärjestelmän kehittämistarpeita. 

Sosiaali- ja terveysministeriön teettämä ns. Rantalan selvitys ehdottaa, että YEL-maksun suuruus määräytyisi jatkossa todellisen verotettavan työtulon mukaan, jolloin se myös joustaisi esimerkiksi freelancerin vaihtuvien tulojen mukaan toisin kuin nykyään. Samalla YEL-maksujen alarajaa pudotettaisiin 2500 euroon, jolloin myös pienituloisille yrittäjille kertyisi eläkettä. Rantalan ehdotus tarkoittaisi eläkemaksujen nousua etenkin korkeammissa tuloluokissa, mikä on aivan loogista jos eläkekertymää pyritään kokonaisuudessaan kasvattamaan.

Ministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) kiirehti kommentoimaan, ettei kannata suurituloisempien yrittäjien eläkemaksun nousua, joten saattaa olla että uudistus vesittyy jo ministeriön sisällä. En myöskään saa otetta Suomen Yrittäjien vastaehdotuksesta, jonka mukaan YEL:n alarajaa pitäisi entisestään nostaa 15 000 euroon, ja tämän yli tienaavat saisivat entistä vapaammin päättää oman eläkemaksunsa suuruuden.

Nähdäkseni tällä logiikalla vain eskaloitaisiin nykyistä tilannetta, eli pienituloisille yrittäjille ei kertyisi lainkaan eläkettä, ja suurituloiset maksaisivat jos jaksaisivat — juuri kellekään ei enää kertyisi eläkettä, ja niinpä meillä olisi parinkymmenen vuoden päästä käsissämme kaikkien aikojen eläkepommi.

Musiikkialalle olisi tärkeää varmistaa myös pienyrittäjille riittävä työttömyys- ja eläketurva, maksutason oikeudenmukaisuus ja eläkejärjestelmän tulevaisuuden kestävyys.

Siksi Rantalan ehdotuksen mukaan YEL-työtulo tulee sitoa jatkossa verotettavaan ansiotuloon, varmistaa pienyrittäjien kohtuullinen maksutaso, edistää rahastointia ja laskea YEL-vakuuttamisen alarajaa ehdotuksen mukaisesti.

Ongelmana on se, että monen pienyrittäjän ja prekaarityöläisen tulotaso on nykyisellään ajettu sosiaaliturvan porsaanreikiä hyödyntämällä niin alas, että pienikin eläkemaksun korotus ajaisi mahdollisesti suurenkin joukon pienyrittäjiä joko lopettamaan yritystoiminnan kokonaan tai pahimmillaan jopa laskuttamaan osan työstä pimeästi. Kuinka tämä voidaan välttää?

Samalla kun eläkemaksut sidotaan todelliseen työtuloon, YEL-järjestelmää täytyy ehdottomasti täydentää jonkinlaisella porrastuksella, jossa uudet ja pienituloiset yrittäjät maksaisivat kevennettyä maksua. Tätä voisi mahdollisesti täydentää tekemällä arvonlisäveroon vastaavia huojennuksia. Näin alussa kuvattua epäreilua tilannetta saadaan muokattua kestävämpään suuntaan, ja pienyrittäjille voidaan luoda nykyistä paremmat toimintaedellytykset.

Mikä on musiikin luova alkutuotanto?

Teosto ja sen jäsenjärjestöt – Suomen Musiikintekijät, Suomen Musiikkikustantajat ja Suomen Säveltäjät – muodostavat yhdessä Musiikin luovan alkutuotannon edunvalvontayhteisön. Yhteensä edustamme yli 40 000 säveltäjää, sanoittajaa ja musiikkikustantajaa.