Etelä-Korean kulttuuri-ihme voisi olla mahdollista myös Suomessa, jos päättäisimme niin

Etelä-Korean hallituksella oli vuosikymmeniä sitten visio: luoville aloille asetettiin tavoitteeksi paitsi uusien työpaikkojen ja taloudellisen kasvun luominen, myös maan kansainvälisen vaikutusvallan lisääminen. Julkaisimme elokuun lopulla aiheesta tutkivan artikkelin, jossa avasimme, miten Etelä-Koreasta tuli kulttuuriviennin jättiläinen.

Kun Etelä-Korea oli asettanut tavoitteensa, olivat toimenpiteet määrätietoisia. Kulttuuriministeriön budjetti moninkertaistettiin, ja perustettiin erillisiä rahastoja, jotka rahoittivat esimerkiksi musiikin ja elokuvien tuotantoa. Nuorille tekijöille luotiin koulutus- ja harjoittelumahdollisuuksia, ja valtio rakensi infrastruktuuria, joka mahdollisti sisällöntuotannon teollisen mittakaavan. Lisäksi kulttuurivienti kytkettiin tiiviisti osaksi kauppapolitiikkaa: korealaisia kulttuurituotteita markkinoitiin ja levitettiin maailmalle yhtä määrätietoisesti kuin teollisuustuotteita.

Etelä-Korean kulttuuripolitiikan tulokset ja menestys näkyvät tänä päivänä kaikkialla maailmassa.

K-Pop on noussut maailmanlaajuiseksi musiikki-ilmiöksi, korealaiset elokuvat keräävät kansainvälisiä palkintoja ja kulttuuriviennistä on tullut merkittävä osa maan bruttokansantuotetta.

Olkaamme kuin Etelä-Korea!

Suomessa lähtötilanne on erilainen, mutta potentiaali on vähintään yhtä kiinnostava. Olemme pieni ja omintakeinen kielialue, jonka kulttuurituotteet eivät voi kilpailla massalla. Laadussa ja luovuudessa meillä sen sijaan ei ole mitään hävettävää. Meillä on poikkeuksellisen paljon luovan alan osaamista, sisältöjen taso on kansainvälisesti korkea, ja suomalaiset teokset ovat jo nyt saaneet huomiota maailmalla.

Kansainvälisen kilpailun kynnys ei ole sisällön laatu, vaan rakenteiden, resurssien ja määrätietoisen strategian puute.

Hallitusohjelma tunnistaa kyllä luovan alan kasvupotentiaalin, mutta toistaiseksi sellaisia rohkeita ja pitkäjänteisiä päätöksiä, joita Etelä-Korean hallitus teki vuosituhannen vaihteessa, ei ole nähty. Myös Suomessa kulttuuribudjetin kasvattaminen, pitkäjänteinen sisältöjen ja viennin rahoitus sekä koulutuksen ja vientiosaamisen vahvistaminen olisivat konkreettisia keinoja nostaa luovat alat uudelle tasolle. Suomalaisia kulttuurituotteita tulisi markkinoida ja levittää maailmalle samalla systemaattisuudella kuin teknologiaa tai metsäteollisuuden tuotteita.

Menestys vaatii pitkäjänteisyyttä

Rehellistä on kuitenkin tiedostaa, ettei menestys tapahdu yhdessä yössä. Etelä-Koreassakin laajempi kansainvälinen menestys alkoi näkyä vasta noin kymmenen vuoden kuluttua panostusten aloituksesta. Konkreettisten toimien lisäksi tarvitaan siis pitkäjänteisyyttä ja uskoa omaan tekemiseen. Meillä on ollut ikävä tapa turvautua maitojunaretoriikkaan ennen kuin on edes kunnolla yritetty.

Pitkäjänteinen työ kuitenkin kannattaa. Etelä-Koreassakin kulttuuriviennin arvo on moninkertaistunut ja oli viime vuonna jo 13,6 miljardia dollaria.

Suomella on kaikki edellytykset tehdä luovasta viennistä strateginen vahvuus. Jos luovan alan toimijoille turvataan riittävät resurssit ja rakenteet, voi Suomestakin kasvaa omaan kokoonsa nähden suuri kulttuuriviejä.

Kyse ei ole vain taloudellisesta hyödystä, vaan myös siitä, miten Suomi haluaa näkyä ja vaikuttaa maailmassa. Suomella on jo kunnianhimoinen luovan talouden kasvustrategia, mutta konkreettiset toimet ovat olleet lähinnä rahoituksen leikkaamista ja rakenteiden heikentämistä.

Nyt on aika tehdä päätöksiä. Jos Suomi todella haluaa hyödyntää luovan alan potentiaalin, hallituksen on otettava selkeä askel ja asetettava luovat alat kasvun kärkihankkeeksi. Meillä on osaaminen, meillä on sisältö ja meillä on kansainvälinen kysyntä. Se, mitä vielä puuttuu, on määrätietoinen poliittinen tahto.