10.04.2018 Teksti: Pasi Kostiainen. Kuvat: AJ Savolainen

Joona Toivanen Trio halusi löytää 20-vuotisen uransa kunniaksi uuden lähestymistavan musiikin tekemiseen. XX (Twenty) -levyllä ei ole perinteisiä jazz-sooloja, vaikka improvisaatiota löytyy. Positiivista huomiota kerännyt levy on yksi kevään Teosto-palkintoehdokkaista.

Joona Toivanen Trion albumi XX (Twenty) on yksi tämän vuoden Teosto –palkintoehdokkaista.

Levy on jyväskyläläislähtöisen yhtyeen 20-vuotisen uran juhlalevy.

”Kun aloimme soittaa yhdessä, olimme ihan koulupoikia”, pianisti Toivanen (kuvassa keskellä) kertoo.

Hänen lisäkseen yhtyeessä vaikuttavat rumpali Olavi Louhivuori ja basisti Tapani Toivanen, Joonan pikkuveli.

Jyväskylästä yhtye on hajonnut eri puolille pohjolaa: Joona Toivanen asuu Göteborgissa, Tapani Toivanen Kööpenhaminassa ja Olavi Louhivuori Helsingissä. Treenaaminen ei siis tietenkään nykyisin ole jokapäiväistä samaan tapaan kuin 1990-luvun loppupuolen nuoruusvuosina.

Yhtye on tehnyt levyjä harvakseltaan. Teosto –palkintoehdokkuuteen yltänyt XX (Twenty) on trion ensimmäinen levy sitten vuoden 2014, jolloin yhtye oli Jazz-Emma -ehdokkaana November -albumillaan. Sitäkin levyä piti aikanaan odottaa neljä vuotta.

 

 

Joona Toivanen sanoo, että yhtye on pyrkinyt keksimään kaikille levyilleen jonkin oman tekotavan tai uuden näkökulman. Italialaiselle Cam Jazz -levymerkille levytetyn XX (Twenty) -albumin kohdalla se koski uutta työmetodia ja kappalerakenteita: trio tahtoi välttää jazzin yleisintä rakennetta.

”Levyllä ei ole kappaleita, jotka etenevät perinteisen jazz-kaaren mukaan teemasta sooloon, ja että eri soittajien soolojen aikana muut komppaavat. Levyllä ei ole yhtään perinteistä jazz-sooloa. Sävellyksistä, sovituksista ja soittotavasta haettiin sellaisia ulottuvuuksia, että improvisaatio tapahtuu perinteisen soolon soittamisen sijaan kappalerakenteiden sisällä.”

Improvisaatiolle on siis sijansa. Levy ei ole läpisävelletty, vaikka joissakin kappaleissa teemat onkin määritelty tarkemmin.

”Improvisaatio saattaa tapahtua näiden teemojen sisällä: kuinka esimerkiksi minä fraseeraan joitakin fraaseja, soitanko lyhyitä vai pitkiä ääniä – tai käytänkö jonkinlaista äänen preparointia pianossa. Toiset kappaleet ovat sitten vapaampia – ihan free-improvisaatiota ei tällä levyllä kuitenkaan ole.”

Trio itse koki uuden työtavan palkitsevana ja innostavana. He tunsivat, että opittavaa on, mutta samalla syttyi liekki jatkaa työskentelyä samalla tavalla tulevaisuudessakin.

”Samalla tunsimme pientä epävarmuutta, mitähän tästä tulee”, Toivanen tunnustaa.

Vastaanotto on kuitenkin ollut suopea.

”Olemme saaneet paljon palautetta, joka rohkaisee menemään tähän syvemmälle. Tätä on sanottu minimalistiseksi, pienistä elementeistä tehdyksi – kiteytetyksi. Ambitio on viedä tämä vielä pidemmälle.”

Sen lisäksi, että XX (Twenty) on Teosto-palkintoehdokas, oli Toivasen toissavuotinen soololevy Lone Room puolestaan Emma-palkintoehdokkaana vuoden parhaaksi jazz-albumiksi.

”Hyvältähän ne ehdokkuudet tuntuvat, vaikka musiikkia ja levyjä ei ehdokkuuksien takia tehdäkään”, Toivanen naurahtaa.

Entä mitä eroa sitten on Joona Toivanen Triolla ja Joona Toivasen soolopianolevytyksillä?

”Triossa kaikilla on demokraattisesti sananvaltaa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin ajatella, millaista musiikkia tekisin, jos itse saisin päättää kaikesta. Soololevyjä olen nyt sitten tehnyt kaksi.”

Lue lisää Teosto-palkintoehdokkaista 2018: 

Astrid Swan: Teos elämisestä ja kuolemisesta

Meriheini Luoto: Metsänpeitto ammentaa kansanperinteestä

Hyväluoma Group: Kansanmusiikkia, jazzia ja elokuvamusiikkia

Lotta Wennäkoski: Sävellyksen johtotähtenä suomalainen rakkaus

palaa alkuun