Luovasta työstä kasvaa uusi Suomi

Kulttuurin alalla takana on poikkeuksellinen vuosi: koronakriisin myötä toimeentulo on kadonnut erityisesti esittävän taiteen tekijöiltä eivätkä valtion tukitoimet ole kyenneet paikkaamaan elinkeinon lakkaamisesta aiheutuneita menetyksiä. Samalla on vahvistunut keskustelu siitä, mikä on luovan työn ja kulttuurin arvo maassamme? Kertooko päättäjien välinpitämättömyys tekijöiden hätää kohtaan siitä, ettei kulttuuria ja taidetta arvosteta suomalaisessa yhteiskunnassa? 

Luova työ on oikeaa työllisyyttä 

Viime viikolla kulttuuriala sai vihdoin myös hyviä uutisia. Lisäbudjettineuvotteluissa kulttuurille myönnettiin yli 200 miljoonan tukipaketti, joka sisältää tukea niin alan freelancereille, yhteisöille, yrityksille, taidelaitoksille kuin tapahtumillekin.  Myös koronarajoitusten purkamissuunnitelma antoi valonpilkahduksia kentälle – kenties omaa ammattia ei tarvitse sittenkään heittää romukoppaan, ehkä toivoa on vielä.  

Käydyssä keskustelussa häiritsi kuitenkin edelleen yksi asia: Kulttuurista puhutaan edelleen menoeränä, joka maksetaan verovaroista. Sekä kevään aikana tehdyssä vaikuttamistyössä että tukipaketin kommentoinnissa korvaani pisti tämä  vanhakantainen asenne: ikään kuin luova työ ei olisi sitä paljon puhuttua ”oikeaa työtä”, vaan jotain huvikseen tehtävää harrastelua. Ikään kuin se ei olisi elinkeino tai vakavasti otettava ammatti. Tukipakettia kommentoitiin minullekin ”Tämä tulee kalliiksi sinunkin lapsenlapsenlapsille”.  

Hallituksen kamppaillessa työllisyyden ja valtiontalouden kipeissä kysymyksissä, onkin aika kääntää katse luovaan työhön – ja sen merkitykseen maallemme.  

Kulttuuriammatit työllistävät lähes 120 000 veroja maksavaa suomalaista, joista lähes kolmannes on yrittäjiä. Vertailukohtana vaikkapa turvetuotannon työllisyysvaikutus on 2 500 henkilötyövuotta. Tai sähkö- ja elektroniikkateollisuus, joka työllistää noin 40 000 työntekijää.  

Luova ala muodostaa 3,3 % Suomen bruttokansantuotteesta. Se on noin kolminkertainen esimerkiksi maatalouteen verrattuna. Jopa Suomen perinteisin menestysala paperiteollisuus on vain puolet luovan alan bruttokansantuotteesta!   

Miksi siis edelleen paperitehtaan lakkauttaminen saa päättäjät hätkähtämään – samaan aikaan kun luovan työn edellytysten lakkauttaminen ei tunnu kiinnostavan ekonomisteja? Miksi luovan työn arvoa ei edelleenkään näytetä tunnistavan? 

Luovan työn arvo ja mahdollisuudet on tunnistettava 

Pääministeri Marinin hallitusohjelma tuntuu ainakin lähtökohtaisesti tunnistavan luovan työn potentiaalin. Hallitusohjelmassa on luovien alojen edistäminen nostettu yhdeksi kärjeksi. Tavoitteeksi on kirjattu, että luovien alojen työpaikat lisääntyvät, osuus BKT:sta nousee ja työntekijöiden työskentelyedellytykset paranevat. Viime vuonna  laadittiin mm. luovan talouden tiekartta, jonka toimenpiteitä edistetään viiden eri linjauksen alla.  

Kyse ei siis lähtökohtaisesti ole kulttuurin väheksynnästä; suurin osa päättäjistä on kulttuurimyönteisiä ja ainakin puheen tasolla myöntää luovan työn merkityksen maallemme.  

Luova työ on kuitenkin perinteisiin talousmalleihin verrattuna toisenlaista – se on moniportainen ja monimuotoinen ekosysteemi, jossa hyvin erityyppiset toimijat muodostavat arvoketjuja ja -verkostoja. Se ei ole tehdas tai pörssiyritys. Suomen kansainväliset menestykset, vaikka pienetkin, avaavat latuja ja luovat verkostoja aina uusille suomalaisille tekijöille.

Näitä uudenlaisia ekosysteemejä meidän pitäisi oppia ymmärtämään ja käsittelemään. Vanhentuneet rakenteet on muokattava uuden, aineettoman työn lähtökohdista lähtien. Koska niiden varassa lepää koko maan tulevaisuus.  

Luova ala on tulevaisuuden kasvuala 

On totta, että luovan talouden kansainvälinen menestys korreloi siihen, miten valtiot tukevat luovia aloja ja kulttuuria rakenteellisesti. Länsinaapuri Ruotsi tukee luovia aloja Suomea selvästi enemmän. Ja se näkyy tuloksissa.  

Luovasta työstä syntyy ainutlaatuista henkistä arvoa, jota ei voi muu korvata. Siksi sen potentiaali myös Suomen kansantaloudelle ja viennille valtava. Music Finlandin tilastot osoittavat, että Suomen musiikkivienti oli ennen koronaa erittäin hyvässä kasvussa ja toivottavasti se saadaan palautettua takaisin kasvukäyrälle.  

Luovaa työtä ja sen ainutlaatuista sisältöä ei voi siirtää Kiinaan tai korvata halpaversiolla. Se ei ole kytköksissä tuotantokustannuksiin, raaka-aineiden hintoihin tai valuuttamarkkinoihin. Luovan työn aikaansaannokset ylittävät valtioiden, esitysmuotojen ja alustojen rajat helposti ja nopeasti. Siksi Suomen kaltaisessa korkean osaamisen maassa on erinomaiset edellytykset juuri tämän työn arvon kasvattamiselle.  

Luova ala ei kuitenkaan ole pelkkiä talous- tai työllisyyslukuja. Jokainen meistä tunnistaa myös sen korvaamattoman arvon, joka luovalla työllä on ihmisten henkiselle hyvinvoinnille, sivistykselle, kansakunnan yhtenäisyydelle – ihmisyydelle. Vaikka tämä arvo on hankalasti mitattavissa, ehkä se on yksi niistä tekijöistä, joka on tehnyt meistä maailman onnellisimman kansan.  

Panostamalla luovaan alaan Suomi siis kasvattaa sekä taloutta, työllisyyttä, sivistystä että onnea. Sananmukaisesti: Suomi elää luovuudesta.   

Lue lisää: Lukuja luovalta alalta