Teosto Talks: Kasvua maailmalta – mitä suomalaisen musiikin kansainvälistyminen oikeasti vaatii?
Suomalaisen musiikin tulot ulkomailta ovat olleet kasvussa jo monta vuotta. Mitä musiikkiviennin menestys oikeastaan tarkoittaa, miten sitä rakennetaan ja miten sitä pitäisi mitata? Katse käännettiin rohkeasti Suomen rajojen ulkopuolelle Teosto Talks -tapahtumassa 20. toukokuuta 2026.
Suomalaisen musiikin globaalit tulovirrat ovat olleet kasvussa koko 2020-luvun ajan. Esimerkiksi vuonna 2025 Teosto maksoi omille asiakkailleen ulkomaankorvauksia 6,3 miljoonaa euroa, lähes 14 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Yli puolet Teoston asiakkaista sai viime vuonna tuloja myös ulkomailta.
Teosto Talksin keynote-puheenvuorossa kansainvälisen musiikkivientiverkosto EMEE – European Music Exporters Exchangen tutkija Virgo Sillamaa kertoi, miten kansainvälistä menestystä ylipäätään voi mitata. Teoston markkinointipäällikkö Jyri Paavilaisen luotsaamassa paneelikeskustelussa musiikkiviennin käytännön kokemuksistaan kertoivat biisintekijä Joona ”Skywalk” Pietikäinen, manageri Johanna Pirilä sekä Music Finlandin tuore toiminnanjohtaja Sari Aalto-Setälä.
Keskustelussa pureuduttiin musiikin vientiin niin tutkimuksen, käytännön kokemusten kuin tulevaisuuden näkymien kautta.
Musiikkivienti on muutakin kuin euroja
Virgo Sillamaan mielestä musiikkiviennin onnistumista ei tulisi mitata pelkästään rahalla, vaan huomio tulisi kiinnittää myös osaamisen, verkostojen ja kulttuurisen vaikutuksen kasvuun.
Musiikkiviennin onnistumista voi tarkastella ainakin kolmella mittarilla: yksittäisten artistien kansainvälisenä menestyksenä, alan ammattilaisten osaamisen ja verkostojen kehittymisenä sekä muiden markkinoiden käyttöön valuvalla palvelu- ja osaamisvientinä.
”Taloudelliset tulokset syntyvät vasta sen jälkeen, kun osaaminen ja valmiudet kansainväliseen toimintaan on rakennettu. Sitä ennen näkyvät esimerkiksi kansainväliset verkostot, näkyvyys ja kulttuurinen vaikuttavuus”, Sillamaa kertoi.
Sillamaa esittelin musiikkiviennin menestyksen mittaamisen malleja Hollannista, Ranskasta ja Ruotsista. Esimerkiksi Hollannissa musiikkiviennin arvo on kasvanut yli kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta valtaosa, jopa 70 prosenttia viennistä rakentuu maailmalla kiertävien EDM-DJ:iden varaan.
Ranskassa taas seurataan musiikkiviennin onnistumista erityisesti äänitemusiikin näkökulmasta perinteisellä sertifiointijärjestelmällä (kulta, platina, timantti). Ranskassa data jaotellaan uuteen ja vanhempaan repertuaariin, mikä tekee näkyväksi kasvun syntypaikan.
Ruotsin kohdalla musiikkiviennin kokonaiskuva näyttää vahvalta, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa yksittäisten ilmiöiden merkityksen. Esimerkiksi vuoden 2024 tilastoissa yhden projektin, Lontooseen varta vasten rakennetun ABBA Voyage -kokemuksen osuus Ruotsin live-sektorin kasvusta on ollut merkittävä.
Sillamaan keskeinen viesti oli, että maiden välinen vertailu musiikkiviennin onnistumisessa on haastavaa, koska mittaustavat eroavat toisistaan. Siksi musiikkiviennin kehittämisessä ratkaisevaa ei ole yhden mallin kopiointi, vaan oman maan toimintaympäristön ymmärtäminen – ja sen pohjalta luotujen rakenteiden ja verkostojen kehittäminen.
Tekijöiden taito, sitkeys ja verkostot ratkaisevat
Paneelikeskustelussa suomalaisen musiikkiviennin vahvuudet ja pullonkaulat konkretisoituivat musiikin tekijöiden arjen kautta. Yksi viesti nousi ylitse muiden: ainakaan suomalaisten tekijöiden teknisestä ja taiteellisesta osaamisesta menestys ei jää kiinni. Pitkäjänteinen taustatyö ja kyky pysyä mukana kansainvälisissä verkostoissa on ratkaisevampaa.
“Se ei ole skillikysymys. Kyllä me pääsääntöisesti pärjätään ihan teknisesti erinomaisesti. Me ollaan rehellisiä ja me tehdään duunit hyvin”, kertoi biisintekijä-tuottaja Joona “Skywalk” Pietikäinen, joka on itse tehnyt musiikkia vuosia kansainvälisillä areenoilla, muun muassa Marc Benjaminille, Autografille ja Jack Vallierille.
“Me tehdään meidän duuni täysillä loppuun asti ja sitä arvostetaan”, sanoi myös pitkän linjan manageri Johanna Pirilä, jonka johdolla uraansa ovat edistäneet muun muassa suomalainen ALMA, viraalisti läpilyönyt Dreya Mac, Grammy-ehdokas Arlo Parks ja platinaa myynyt Dom Martin.
Oma osaaminen pitää myös osata sanoittaa ilman, että luopuu luottamusta rakentavasta aitoudesta.
”Esimerkiksi jenkit on parempia puhumisessa. Jos me pystyttäisiin oppimaan siitä edes 20 pinnaa. On enemmän vaan kyse siitä, että me oikeasti luotetaan siihen, mitä me tehdään ja uskotaan siihen”, Pietikäinen sanoi.
Kansainvälistyminen rakentuu pitkistä kaarista
Kansainvälisen biisintekijän ura rakentuu pitkälti näkymättömästä työstä, joka ei heti näy ulospäin. Käytännössä tämä tarkoittaa vuosien työtä: sessioita ja kirjoitusleirejä, verkostojen rakentamista sekä myös projekteja, jotka eivät koskaan realisoidu julkaisuiksi. Yksittäiset hitit eivät välttämättä anna oikeaa kuvaa viennin kehityksestä, vaan ratkaisevampaa on jatkuva työ “oikeissa huoneissa”.
“Voi kestää kuusi vuotta, että kappale löytää oikean paikkansa. Se (hitti) on vain jäävuoren huippu siitä kaikesta muusta duunista, mitä taustalla tapahtuu”, Pietikäinen sanoi kuvaten kansainvälistä tekemistä usein myös lottokuponkien täyttämiseksi.
Sari Aalto-Setälä kertoi esimerkin vuosien kaarista Music Finlandin A-Pop-leirillä tehdyn biisin kautta. Vuoden 2023 leirillä Joonas Laaksoharju, Elias Hjelm, Erika Liu ja Mun Yeo Reum kirjoittivat biisin GRWM – Get Ready With Me, joka nousi toukokuussa 2026 Billboardin US World Albums -listan kärkeen k-pop-yhtye ILLIT:in levyttämällä Mamihlapinatapai-EP:llä.
Verkottuminen vaatii tiimityötä ja läsnäoloa
Vaikka yksittäiset tekijät ja heidän kustantajansa ovat Suomen biisiviennin ytimessä, panelistit korostivat, että kansainvälinen menestys on tiimityötä. Suomeen kaivataankin lisää musiikkialan taustarakentajia: managereita, kustantajia ja muita yrityksiä, jotka rakentavat kansainvälisiä uria. Tämä tukisi paitsi yksittäisiä tekijöitä, myös koko alan kasvua.
”Kun managerina vien omia asiakkaitani ulkomaille, niin joka kerta se vähän kapitalisoituu ja auttaa muita suomalaistekijöitä ympärillä”, Johanna Pirilä sanoi.
”Me ollaan vielä outolintuja: kaikki haluaa jotain uutta, ja meillä on jotain uutta. Suomen juttuja ei ole vielä täysin kansainvälistetty, mutta me olemme nyt itsevarmempia näyttämään niitä.”
Sari Aalto-Setälä korosti, että digitaalisuudesta huolimatta kansainvälinen ura rakentuu edelleen usein fyysisten kohtaamisten kautta. Verkostoituminen on hidasta ja vaatii toistoa sekä olemassa olevien yhteyksien aktiivista ylläpitoa.
“Kontakteja ei synny, jos ei itse mennä (ulkomaille).”
Biisiviennin menestyksen näkyvyyttä pitää rakentaa itse
Yksi keskustelun kiinnostavimmista havainnoista liittyi siihen, miksi suomalaisen biisiviennin menestys ei aina näy mediassa. Syy ei ole artistien taustalla häärivien biisintekijöiden menestyksen puute, vaan sen taustamaisempi olomuoto. Eikä vieläkään ole suurin uutinen, että suomalaisten tekijöiden biisi menestyy maailmalla.
Sari Aalto-Setälän ratkaisu on musiikkialan oman viestinnän merkitys.
“Meidän täytyy tehdä myös itse omaa mediaa ja kertoa sitkeästi itse näitä tarinoita, toinen toisillemme.”
Aalto-Setälä huomauttikin Suomen musiikkialan tarvitsevan lisää investointeja, yhteistyötä ja rohkeutta. Luovat alat ovat hänen mukaansa OECD-maiden kasvavimpia teollisuudenaloja.
”Suomen musiikkiviennin kasvu on vuosittain 9–13 prosenttia. Ajattelenkin, miten lähtisimme kääntämään seuraavaa sivua ja saisimme pitkäjänteisen työn vielä isommaksi menestystarinaksi. Kun katsomme lukuja, on meillä aika kova sanoma: tästä tulee kestävää, pitkäjänteistä kasvua.”
Katso Teosto Talks YouTubesta!
