Siirry sisältöön

EU:n tekijänoikeusuudistus ja artikla 17 – Mistä on kyse?

EU:n tekijänoikeusuudistus herättää vilkasta keskustelua. Kokosimme infoa, miksi uudistus kiinnostaa suuria yrityksiä ja miten se koskettaa sisältöjen tekijöitä. Aihe on ajankohtainen, mutta mistä uudistuksessa on kyse?

Uudistustyö ja direktiivin artikla 17 (aiemmin 13) on herättänyt huolia mm. sensuurista, sananvapauden kaventumisesta ja meemien katoamisesta. Tältä sivulta löydät infopaketin tekijänoikeusuudistuksesta ja etenkin 17. artiklaa koskevista kysymyksistä ja väitteistä:

  • EU:n digitaalista sisämarkkinaa (Digital Single Market) koskevaa sääntelyä ollaan uudistamassa. Siihen liittyen EU:n komissio on esittänyt, että verkossa toimivien alustapalveluiden tulee hankkia asianmukaiset tekijänoikeusluvat tarjotessaan yleisölle kuluttajien lataamia sisältöjä. Alustapalveluiden pitää maksaa sisältöjen alkuperäisille tekijöille (oikeudenhaltijoille) asianmukaiset tekijänoikeuskorvaukset ja huolehtia yhteistyössä myös sisältöjen tekijöiden kanssa luvattomien sisältöjen poistamisesta.
  • Eurooppalaiset luovan alan toimijat ovat vaatineet uutta sääntelyä, jotta digitaaliseen liiketoimintaan saadaan reilut pelisäännöt ja tekijänoikeuksiin liittyvä lainsäädäntö tuodaan ajan tasalle.
  • Tällä hetkellä erilaiset alustapalvelut hyödyntävät muiden tekemiä sisältöjä ja saavat niiden avulla mainostuloja. Palvelut tekevät liiketoimintaa, mutta eivät maksa sisältöjen alkuperäisille tekijöille mitään tai maksavat vähän tai vain osasta sisältöjä. Ne kilpailevat asianmukaisesti tekijänoikeuskorvauksia maksavien palvelujen, kuten Spotifyn ja Netflixin, kanssa. Asetelma vääristää kilpailua ja alentaa verkossa olevan luovan sisällön arvoa.
  • Alustapalveluiden nykymuotoinen toiminta on mahdollista siksi, että EU:n sähkökauppadirektiivissä on tulkinnallista epäselvyyttä (ns. safe harbour -artikla). Vuodelta 2000 olevassa direktiivissä ei huomioida palveluiden toiminnan tekijänoikeudellista merkitystä: Alustapalvelut väittävät olevansa pelkkiä teknisiä välittäjiä, jotka eivät ole velvollisia maksamaan korvauksia sisältöjen tekijöille.
  • Luovan työn tekijät tarvitsevat palkkansa työstään myös digitalouden aikakaudella. On tärkeää, että musiikkia ja elokuvia hyödyntävät alustapalvelut maksavat tekijänoikeuskorvaukset sisältöjen alkuperäisille tekijöille.

Kysymyksiä ja vastauksia

Ehdotetulla lainsäädännöllä on vaikutusta siihen,

  • millaisesta musiikin käytöstä maksetaan tekijänoikeuskorvauksia musiikintekijöille
  • millä perusteilla Teosto neuvottelee jatkossa alustapalveluiden kanssa oikeudenhaltijoiden puolesta.

Tavoitteena on, että

  • verkossa toimivat alustapalvelut, jotka käyttävät muiden tekemää sisältöä toiminnassaan, sopivat sisältöjen käytöstä ja korvauksesta asianmukaisesti.
  • luodaan reilummat ja kestävämmät luovan alan markkinat, joilla tekijät voivat menestyä elinkeinotoiminnassaan ja yrittäjät investoida ja tuottaa uutta sisältöä kuulijoiden ja katsojien iloksi.

Eivät, vaan päinvastoin edistää yritysten toimintaa. Teoston tavoitteena on mahdollistaa musiikin käyttö mahdollisimman helposti, myös erilaisissa uusissa kanavissa. Alustapalvelut ja digiyritykset tarvitsevat laadukkaita sisältöjä, jotta niiden liiketoiminta olisi menestyksekästä.

Olennaista on, että luovan työn tekijät ja yrittäjät voivat neuvotella työnsä käyttöön liittyvistä korvauksista digipalveluita tarjoavien yritysten kanssa. Tavoitteena on tehdä digitaalisesta liiketoiminnasta reilumpaa. Markkinoilla toimii palveluita, jotka neuvottelevat asianmukaisesti sisältöjen käytöstä, kuten Netflix ja Spotify. Näillä yrityksillä ja kaikilla uusillakin yrittäjillä tulee olla mahdollisuudet menestyä ja kilpailla reilusti alustapalveluiden kanssa. Tämä edellyttää, että alustapalvelut eivät hyödynnä muiden tekemiä sisältöjä ilman lupaa edistääkseen omaa liiketoimintaansa, esimerkiksi vetoamalla sähkökauppadirektiiviin.

Uskomme, että vastuun ottaminen omalla alustalla julkaistuista sisällöistä on vahvistuva kehityssuunta digitaalisessa maailmassa. Esimerkiksi Facebookin osalta on kansainvälisesti keskusteltu siitä, mitä erilaisia vaikutuksia väkivaltaisen tai vihapuhetta sisältävän sisällön jakamisella voi olla.

Tekijänoikeusjärjestöt eivät halua sulkea palveluita, vaan lisensioida sellaisia palveluita, jotka nyt toimivat ilman asianmukaisia tekijänoikeuslupia. Jos kyseessä on laittomia sisältöjä jakava palvelu, vaikkapa ”musiikkibasaari”, joka on laittomasti ladannut musiikkia ja albumeja tarjolle, sen toimintaan voidaan puuttua jo nykyisen lainsäädännön nojalla. Palveluiden on poistettava vain luvaton aineisto, eli direktiivi ei vaikuta oikeudenhaltijan luvalla tarjolla olevan materiaalin saatavuuteen.

Pienempien digiyritysten toimintamahdollisuuksia ei hankaloiteta, vaan päinvastoin niiden erityisasema on monin paikoin huomioitu. Esimerkiksi ministerineuvoston kanta on, että luvattoman sisällön poistamista koskevat velvoitteet voivat pienimpien yritysten osalta olla kevyempiä. Joissakin tapauksissa tällaisten yritysten ei tarvitsisi lainkaan ottaa käyttöön ennakkoestäviä keinoja vaan niiden pitäisi vain poistaa oikeudenhaltijoiden yksilöimä luvaton sisältö. Euroopan parlamentille on myös ehdotettu, että direktiivi ei koskisi lainkaan mikro- ja pienyrityksiä.

DSM-direktiivin tärkeänä tavoitteena on luoda reilu kilpailuympäristö, jossa pienilläkin yrittäjillä on mahdollisuudet menestyä ja kilpailla isompien yritysten, kuten alustapalveluiden kanssa. Tämä edellyttää, että monikansalliset alustapalvelut eivät hyödynnä muiden tekemiä sisältöjä ilman lupaa edistääkseen omaa liiketoimintaansa.

Ei ole. Teostolla ja Youtubella on sopimus. Sen mukaan Teoston asiakkaana oleville musiikintekijöille ja -kustantajille maksetaan korvaus, kun heidän musiikkiaan kuunnellaan YouTubessa Suomessa. Tuloja YouTubessa käytetystä musiikista saa vain silloin, jos musiikkisisältöön on liitetty mainoksia, joita katsellaan. Lisäksi teoksesta täytyy aina tehdä teosilmoitus Teostolle. Sivuiltamme löydät tietoa, miten Teoston asiakas voi saada korvauksia musiikkinsa käytöstä Youtubessa: Usein kysyttyä

Ei, vaan EU:n tekijänoikeusuudistuksen keskeinen tavoite on parantaa kuluttajien asemaa niin, että saatavilla olisi yhä enemmän monipuolisia ja laadukkaita sisältöjä. Uudistuksella halutaan saada sisältöjä hyödyntävät yritykset neuvottelemaan sisältöjen käytöstä ja sopimaan korvauksista luovan työn tekijöiden kanssa. Tämä koituu kuluttajien hyödyksi uusien sisältöjen ja palveluiden tarjonnan muodossa. Alustapalveluiden kanssa tehtävät lisenssisopimukset kattaisivat myös kuluttajien ei-kaupallisen toiminnan alustoilla, ja esimerkiksi siteeraus tai parodiointi olisi edelleen mahdollista.

DSM-direktiivi ei vaaranna palveluiden saatavuutta, kun lisenssisopimukset oikeudenhaltijoiden kanssa ovat kunnossa. Tekijänoikeusjärjestöt pyrkivät vaikuttamaan siihen, että lupien hankkiminen on digiyrityksille jatkossa yhä helpompaa. Tätä edesauttaa esimerkiksi se, että online-lisenssit kattavat useita maita ja että ne voi hankkia ns. hubeista eli kansainvälisistä lisensiointikeskuksista. Samalla tarjonta kuluttajille eri maissa monipuolistuu, kun lupia hankitaan kerralla laajemmille alueille.

DSM-direktiivi ei määrää ”suodatuspakkoa” tai yleistä verkkosisältöjen monitorointivelvollisuutta, koska se on EU-lainsäädännön perusteella kiellettyä.

Mitä tulee esimerkiksi Wikipediaan, sääntely ei lainkaan koskisi ei-kaupallisia palveluita, kuten verkossa toimivia tietosanakirjoja.

Alustapalveluiden pitää estää luvattomien sisältöjen saatavuus yhteistyössä oikeudenhaltijoiden kanssa. Lisäksi ministerineuvoston linjauksissa katsotaan, että pienimpiä yrityksiä koskevien estovelvoitteiden pitää olla kevyempiä. ”Artikla 17 lopettaa meemit ja Wikipedian” -tyyppiset väitteet ovat ylireagointia ja pelottelua.

 

Ei aiheuta.

Tekijänoikeus merkitsee sisällöntuottajille sitä, että he saavat korvauksia – se ei ole sensurointiväline: kukaan sisällöntuottaja ei hyödy siitä, että hänen teostaan ei koskaan nähdä tai kuulla.

Ministerineuvoston oikeudellinen osasto on todennut, että artikla 17 ei rajoita sananvapautta tai muitakaan perusoikeuksia. Lisäksi kuluttajien käytettävissä pitää olla tehokkaat ja nopeat oikaisukeinot siltä varalta, että luvallisen sisällön käyttö jostakin syystä estyisi.

 

Päinvastoin, tavoitteena on että musiikkia olisi jatkossakin mahdollisimman paljon sekä mahdollisimman monissa eri kanavissa kuluttajien käytössä. Puuttumalla nyt ns. arvokuilun* kaltaisiin ongelmiin huolehditaan siitä, että musiikintekijöillä on tulevaisuudessakin mahdollisuus ansaita elantonsa ja menestyä ammattimaisena musiikintekijänä. Sisältöjen käytön ansaintalogiikka digitaalisessa toimintaympäristössä on muuttunut ja siksi EU:n tekijänoikeuslainsäädäntöä tulee päivittää 2020-luvun vaatimuksia vastaavaksi.

* MITÄ TARKOITTAA ARVOKUILU?

Kyse on luovien sisältöjen, kuten musiikin, tekemiseen käytetystä työpanoksesta ja luovan työn arvosta. Erilaiset alustapalvelut hyödyntävät muiden tekemää sisältöä ja saavat sisältöjen avulla mainostuloja. Tällöin luovan työn arvo ja hyöty siirtyvät alustapalveluille. Osa palveluista tekee näin liiketoimintaa, mutta ei maksa sisältöjen alkuperäisille tekijöille mitään tai maksaa vähän vain osasta sisältöjä. Ne kilpailevat tekijänoikeuskorvauksia asianmukaisesti maksavien palvelujen, kuten Spotifyn ja Netflixin, kanssa. Asetelma vääristää kilpailua ja alentaa verkossa olevan luovan sisällön arvoa.

LUE LISÄÄ:

Tekijänoikeuslain uudistamisen vaiheet

Tiedote: Tekijänoikeusdirektiivi hyväksyttiin 2019

Verkkosivu jakaa tietoa EU:n tekijänoikeusdirektiivistä

Äänestyksen tulos: EU-parlamentissa puollettiin eurooppalaisten musiikintekijöiden ja sisällöntekijöiden asemaa

Mielipidekysely 2018: EU-maiden kansalaisilla huolta teknologiajättien vaikutusvallasta

Annathan meille palautetta!

Kehitämme verkkosivujamme ja otamme mielellämme vastaan palautetta. Vastaaminen onnistuu nopeasti!