Intohimoa, tinkimättömyyttä ja näkemystä – niiden avulla syntyi Orior
Antti Auvisen ”Orior” on ehdolla tämänvuotisen Teosto-palkinnon saajaksi. Ennen kuin teos näki päivänvalon, oli Auvisen omaksuttava paljon uutta. Opeteltavaa riitti muun muassa Lähi-idän viritysjärjestelmissä ja erilaissa tavoissa hahmottaa musiikillista aikaa.
Esiraati perusteli valintaansa seuraavasti:
”Orior on intensiivinen kokonaisuus, jossa ei ole yhtään ylimääräistä nuottia. Rakenteellisesti taidokas ja eläväinen teos, josta kuuluu vahvasti säveltäjälle tunnusomainen ilmaisu. Mysteerin tuntua huokuvassa teoksessa pureudutaan musiikin sointiväriin poikkeuksellisen omaperäisellä tavalla. Auvinen on tavoittanut eri soitinten tekniikat erinomaisesti ja onnistunut sitomaan soitinryhmät hienolla tavalla yhteen.”
Mikä toi sinut musiikin pariin?
”Musiikki on aina ollut olennainen osa elämääni, tavalla tai toisella: lapsena laulua, soittoa ja erityisesti kuuntelua – myöhemmin sopivia ihmisiä ympärille ja hyvää tuuria valinnoissa.”
Mikä on mieleenpainuvin hetki urallasi?
”Ei ole mitään yksittäistä hetkeä. On lukuisia lähtemättömästi mieleenpainuneita tilanteita, joita ei voi laittaa arvojärjestyksen. Ne voivat olla hyvin yllättäviä tilanteita. Esimerkiksi eräässä konsertissa Haagissa vieressäni istunut äänitarkkailija liikuttui erittäin voimakkaasti teokseni esityksessä. Konsertin jälkeen tuo suurikokoinen mies tuli kiittelemään silmät vetisinä. Jotain kaunista liikkui hänen sisällään, hän sanoi. Ajattelin, että yksi tuollainen kokemus kattaa konsertin kulut. Toisaalta eräs diplomaatti joitakin vuosia sitten lähetystökonsertin jälkeen kysyi kuuluvasti kesken illallisen: ”But seriously, was this music?” Mieleenpainuvia kontrasteja.”
Miten Orior syntyi?
”Orior syntyi 2013 Musica Nova -festivaalille, monikansalliselle Atlas Ensemblelle. Se oli monipuolisesti hyppy tuntemattomaan. Musiikkitraditio, johon minä olen kasvanut, poikkeaa melkoisesti vaikkapa Iranin tai Kiinan traditioista. Teosta varten minun piti säveltäjänä keksiä uusia keinoja saavuttaa haluttu lopputulos. Oli omaksuttava paljon minulle vierasta ja uutta, esimerkiksi Lähi-idän viritysjärjestelmiä, Keski-Aasian tai Kiinan soittimistoa, eri kulttuurien muusikoiden erilainen tapa hahmottaa musiikillista aikaa. Oli vaikeaa muokata tämä kaikki osaksi omaa ilmaisuani. Haasteellisinta oli löytää sellainen nuotinnustapa, joka toimi musiikillisten päämäärieni eduksi. Lähi-idän ja Keski-Aasian kulttuureissa, politiikassa ja musiikissa uskonnollisuus on voimakkaasti läsnä. Joissain kulttuureissa voimakas uskonnollisuus ei aina lisää innokkuutta taiteellisten innovaatioiden etsintään tai testaamiseen. Oli psykologisesti huomattavan mutkikasta voittaa puolelleni kaikki muusikot, kulttuuriin ja vakaumukseen katsomatta, esittämään tämä teos, joka vastaa minun näkemystäni mielenkiintoisesta taiteesta. Tässä onnistuin. Kunnioitin muusikoita sekä heidän edustamia erilaisia näkemyksiä, lopulta he kunnioittivat myös minun näkemyksiäni. Muusikot ja kapellimestari tekivät valtavan työn omaksuessaan heille varsin vieraan ilmaisuni. Harjoitusprosessi oli viikkojen mittainen. Sävellystyö kesti 7 kuukautta. Teokseen liittyy todella paljon intohimoa, tinkimättömyyttä ja näkemystä, nuottitelineen molemmin puolin.”
Miltä Teosto-palkintoehdokkuus tuntuu?
”Ehdokkuus on ollut pelkästään positiivinen asia. Arvostan ehdokkuutta siksikin, että valinnat tehnyt esiraati edustaa hyvin laaja-alaisesti musiikin kenttää.”
Mitä Antti Auvinen tekee 10 vuoden päästä?
”Perhe on yhä siinä, yhdessä syödään… Noh, toivon, että syön lounaan säännöllisemmin ja nukun enemmän. Sävellän – se on yhä samaa 25 vuoden kvartaalia minulle kuin 10 vuotta sitten.”