Matti ja Teppo: Kovaa mutta antoisaa työtä
Iskelmämusiikin kulta-aika sijoittui 1980-luvulle, jolloin laji oli paljon kapea-alaisempi kuin nyt. Tällä hetkellä tehdään pop-iskelmää, jonka rajat muihin lajeihin ovat häilyvämmät kuin perinteisen iskelmän.
– Tämän hetken kevyen musiikin supertähdet tekevät pohjimmiltaan iskelmää, vaikka sovitukset ovat uudenlaisia ja sanoituksissa on rohkeampaa sisältöä. Myös laulu- ja miksaustavat ovat erilaisia kuin ennen, eivätkä ne sopisi esimerkiksi meidän tanssiyleisömme makuun. Moderniin pop-iskelmään ne sopivat kuitenkin mielettömän hyvin, ja näille artisteille on omat estradinsa klubeilla ja festareilla, Matti pohtii.
Perinteinen iskelmä näyttää sen sijaan olevan epäsuosiossa radiokanavilla.
– Radiossa soitetaan vain satunnaisesti perinteistä iskelmää, vaikka kuulijoita olisi paljon, Matti ihmettelee. – Mekin vedämme valtavasti ihmisiä keikoille, mutta valtakunnalliset kanavat eivät soita perinteistä iskelmää juuri lainkaan. Se on sääli. Teosto- ja Gramex-korvaukset ovat laskeneet romahdusmaisesti meillä ja monella muulla. Radiossa soitetaan tällä hetkellä tehosoitolla noin viittä artistia joka kanavalla. He ovat erinomaisia, mutta tehosoitto on kuitenkin ehkä mennyt liian pitkälle muutamien artistien kohdalla. Suhteessa siihen, miten paljon musiikkia tuotetaan, on sääli, että suuri osa siitä jää soittamatta, hän jatkaa.
Pop- ja rock-vaikutteet uudistavat lajia
Iskelmä imee itseensä vaikutteita kaikkialta ja ennen muuta popista ja rockista.
– Nuorena meidän suosikkejamme eivät olleet sen ajan suomalaistähdet Olavi Virta tai Tapio Rautavaara, vaan esikuvamme tekivät brittipoppia. Kuuntelimme Radio Luxembourgia ja Englannin TOP 20:tä, missä soivat Beatles, Rolling Stones, Cat Stevens, Simon and Garfunkel sekä Tom Jones, Matti kertoo.
Äitinsä kannustamana veljekset saivat klassisen musiikkikoulutuksen Turun musiikkiopistossa, mutta lähtivät kuitenkin kevyen musiikin tielle. Heidän veljestään, Seppo Ruohosesta, tuli oopperalaulaja.
Matista ja Teposta tuli 1970–80-lukujen aikana kestosuosikkeja. Heidän iskelmänsä kertoivat suomalaisesta arkirealismista, ja he loivat uskomattoman hittiputken.
Vuonna 1985 tyyli muuttui. Kaiken takana on nainen oli iloista rokkia, ja Matti ja Teppo ottivat tietoisen riskin sen kanssa.
– Siitä tuli täysosuma, vaikka silloin puhuttiin paljon iskelmän kuolemasta. On tärkeää kyetä uusiutumaan jatkuvasti. Nykyään pyrimme siihen, että levyillämme on positiivinen tunnelma ja että meillä on pilkettä silmäkulmassa. Mekin teemme omanlaistamme pop-iskelmää, ja joka levylle tulee joku rock-biisi. Samalla tiedämme kuitenkin, mikä on tunnistettavissa meidän tyyliksemme, ja pidämme siitä tarkkaan kiinni. Kun me laulamme ”Mä en periksi anna”, se on uskottavaa, Teppo sanoo.
Levynmyynti romahtanut – toimeentulo taattava
Uusin levy Yksinoikeudella ilmestyi vuonna 2014.
– Meille valkeni vasta uuden levyn myötä, miten huonoksi levynmyynti on Suomessa mennyt. Levykaupat ostivat vain muutamaa tuhatta levyä, kun aikoinaan levyjemme ensitilaus hipoi 50 000 levyä. Jopa pitkään listaykkösenä keikkuvat artistit saattavat myydä nykyään vain 10 000 levyä. Iskelmäartistit eivät ole levy-yhtiöiden suosiossa, Matti pohtii.
Miehet korostavat, että musiikintekijöille pitäisi taata toimeentulo, eikä kukaan voi olla nykytilanteeseen tyytyväinen.
– Spotifysta ja YouTubesta saadut tulot eivät vastaa aiemmin levykaupasta saatuja tuloja, eikä kukaan näytä tietävän, miten bisnes saadaan toimimaan. Keikat ovat meille tärkein tulonlähde, ja niitä on onneksi riittänyt, Matti toteaa.
Sata keikkaa vuodessa
Matin ja Tepon suosio ei ole hiipunut, vaan heidän tanssikeikoillaan käy usein tuhat kuulijaa illassa. Kaikkiaan parivaljakko vetää edelleen noin sata keikkaa vuodessa. Luvut ovat aika hurjia, kun muistetaan, että Matti ja Teppo aloittivat uransa vuonna 1969. He pystyvät valitsemaan, mille keikalle lähtevät. Keikoilla heitä kuuntelevat hyvin eri-ikäiset ihmiset, mutta pääosin yli 40-vuotiaat.
– Meillä on vakiofaneja, jotka kiertävät asuntovaunuilla kaikki kesän keikkamme läpi. He ottavat kesälomansa sen mukaan, milloin kierrämme, Teppo naurahtaa.
Noin 100 kilometrin välimatkat keikkapaikkojen välillä ovat sopivia.
– Meillä on jo ikää, joten suunnittelemme kiertueet niin, että jaksamme ajaa ja esiintyä. Äänen pitää olla aina kunnossa, ja hyvin nukutun yön jälkeen on hyvä esiintyä. Pyrimme elämään terveellisesti.
Meillä on yksi Suomen parhaista bändeistä, ja sen merkitys on suuri keikkaillessa. Vuoden 2016 keikat on jo myyty ja vähän jo 2017 vuodellekin, Matti paljastaa.
Autossa ja keikkapaikoilla heillä on seuraa toisistaan, mikä auttaa jaksamaan.
– Tammi–maaliskuussa lomailemme ja hoidamme kuntoamme. Sen jälkeen alkaa tiivis tanssilavakiertue, joka jatkuu läpi kesän. Syksyllä teemme konserttisalikeikkoja, joilla esitämme muutakin kuin tanssimusiikkia, Teppo kertoo.
Oma levy-yhtiö antaa valtaa
Matti säveltää lähes kaikki duon kappaleet, joten he eivät ole riippuvaisia ulkopuolisista säveltäjistä. Teppo sen sijaan teki uran alkuvaiheessa osan laulujen sanoituksista. He halusivat uraansa liittyvät asiat tiukasti omiin käsiinsä alusta alkaen. Heillä on oma levy-yhtiö, MTR-Music, ja Matti on veljeksistä se bisnesmies. On kuitenkin tärkeää, että matkan varrella on ollut hyviä kumppaneita.
– Meillä on erinomainen luotto-sanoittaja, VeePee Lehto. Pyrimme siihen, että joka kappaleessa on tarina, joka koskettaa ihmisiä, vaikka se olisikin ralli. Meillä on ollut myös hyviä sovittajia, kuten Antti Hyvärinen ja Veikko Samuli, joille olemme kiitollisia, Matti kertoo.
Julkisuuteen vain musiikilla
Erikois-Emmalla ja Iskelmä-Finlandiallakin palkittuja Mattia ja Teppoa on harvoin nähty julkisuudessa puhumassa yksityiselämästään tai perheestään. Kerrotaan tässä nyt edes se, että Tepon pojat Oskari ja Santeri Ruohonen laulavat ja soittavat indie-bändissä Traffic Island.
– Meille riittää tämä työmme. Emme ole olleet kovin julkisuushakuisia koskaan. Meitä on pyydetty uramme aikana TV-ohjelmiin, mutta olemme kieltäytyneet. Meillä on vaatimaton työläistausta ja täytyy sanoa, että olemme saaneet enemmän menestystä ja julkisuutta kuin haimme. Olemme kiitollisia tästä urasta, jonka olemme saaneet, Teppo toteaa.
Eivät he arvanneet tekevänsä uraa 46 vuotta. Se vaatii kovaa kuntoa ja jatkuvaa innostusta työhön.
– Kyllähän nuo 31 kultalevyä ja 8 platinalevyä välillä itseäkin ihmetyttävät. Tämä on ollut kovaa mutta antoisaa työtä, ja olemme kiitollisia, että ihmiset ottavat meidät edelleen vastaan. Ihmiset haluavat onneksi kuunnella meitä ja käydä keikoillamme edelleen. He tietävät, että olemme ammattilaisia ja teemme hyvän show’n. Tarjoamme hetken lepoa arjen ongelmiin, Matti lupaa.