Metallimusiikin parista Aasian pop-musiikkimarkkinoille
Top 20 – Future Hitmakers -kurssille osallistunut Karri Mikkonen on päätynyt tuottamaan pop-musiikkia Aasian markkinoille. Mikkosen mukaan valmennukset ja työpajat ovat auttaneet tutustumaan alan toimijoihin, mutta hän myös kertoo, että päätyminen popin pariin on ollut yllättävä käänne uralla.
Karri Mikkonen, 27, istahtaa kahvilan pöytään kevyesti sateen kastelemana ja naureskelee eksymiselleen metron uloskäyntiä valitessa. Hän on muuttanut Helsinkiin pari kuukautta sitten, joten tutustuminen maanalaisiin sokkeloihin on alkutekijöissään.
Alussa on myös ura kansainvälisenä musiikkituottajana, mutta ensimmäiset harppaukset on jo tehty.
Pääkaupunkia ennen Mikkonen on asunut Jyväskylässä, Tampereella ja Vaasassa, joista jälkimmäisessä hän työskenteli Sugar House Publishing -tuotantoyhtiössä, ensin harjoittelijana, sitten kustannussopimuksen saaneena tuottajana.
Tuottamista edelsi oma bänditoiminta. Jyväskylässä kasvanut Mikkonen tarttui nuorena poikana ensin kitaraan, sitten rumpuihin.
”Isälläni oli työhuoneessaan sähkökitara, jolla opettelin soittamaan Metallican riffejä. Kaverin isoveljellä oli rummut, joita en olisi saanut soittaa, mutta yritin kuitenkin ehtiä paukuttamaan niitä aina muutaman sekunnin ennen kuin minua ehdittiin tulla kieltämään. Lopulta vanhempani myöntyivät ja hankkivat meille rummut kotiin”, Mikkonen kertoo.
Kun Mikkonen pääsi lukion jälkeen Tampereen ammattikorkeakouluun opiskelemaan musiikintuottamista, hänen ensisijainen suunnitelmansa oli perustaa oma studio, jossa hän voisi äänittää metallibändejä. Tie popin kirjoittajaksi on ollut yllättävä käänne.
”Veikkaisin, että taustani rumpujen soitossa näkyy edelleen siinä, että biisejä tehdessä rytmi on minulle ensisijaisen tärkeä. Vahvat, mukaansa tempaavat biitit ovat oma vahvuuteni. On tärkeää, että groove on kohdillaan”, Mikkonen toteaa.
Tukea ja verkostoja
Yksi merkittävä askel tuottamista kohden tapahtui vuonna 2016, kun Mikkonen valittiin Teoston ja muiden musiikkijärjestöjen tuolloin ensimmäistä kertaa järjestämälle Top 20 – Future Hitmakers -kurssille. Mikkonen täytti netissä hakemuksen, johon liitettiin näytteeksi omia demoja.
”Moni tuttuni haki kurssille samaan aikaan ja olin tosi iloinen ja yllättynyt, kun tulin itse valituksi”, Mikkonen muistelee.
Hänen lähettämänsä kappaleet eivät edustaneet tyypillistä pop-musiikkia, vaan tyylilajeina oli konemusiikkia ja elokuvallisia orkestraatioita.
”Oli tosi kivaa, että sellaisellakin kamalla pääsi mukaan – että kaikkien ei tarvinnut olla niin syvällä mainstream-popissa”, Mikkonen toteaa.
Puolisen vuotta kestäneellä Top 20 -kurssilla pyrittiin kasaamaan toimivia työryhmiä, joissa tuottajat ja biisinkirjoittajat yhdistivät voimansa. Helsingissä järjestettiin kerran kuussa koulutuksia, joissa alan ammattilaiset kuten tuottaja Hank Solo ja musiikintekijä-artistit Iisa ja Kasmir kertoivat työskentelystään. Kotitehtävinä tuotettiin muun muassa mittatilaushittejä nykyartisteille.
”Parasta kurssilla oli se, että pääsi tutustumaan alan tyyppeihin, myös kustannusyhtiöiden edustajiin. Verkostoituminen on kuitenkin tällä alalla tosi tärkeää. Yhteistyötä on helpompi tehdä, kun on jo tavannut aiemmin”, Mikkonen selittää.
Mikkonen on huomannut, että kurssikavereita näkee nykyään paljon musabisneksessä.
Näköjään kurssi on toiminut monelle hyvänä ponnahduslautana, Mikkonen toteaa.
”Esimerkiksi Anniina Timosen kanssa olemme tehneet yhdessä biisejä myöhemminkin. Myös Tiina Vainikainen on nykyään kova tekijä. Hän on kirjoittanut musiikkia esimerkiksi Evelinaa ja tehnyt töitä paljon myös ulkomaille”, Mikkonen luettelee.
”Myös meitä seuranneiden vuosien Top 20 -tyyppejä näkee kentällä. Näköjään kurssi on toiminut monelle hyvänä ponnahduslautana”, Mikkonen arvelee.
Big in Japan
Suuri osa Mikkosen ajasta kuluu työhuoneella Kalasatamassa. Samassa kompleksissa toimivat myös Grind-studio ja Element Music -tuotantoyhtiö. Yhteistyö vaasalaisen Sugar Housen kanssa jatkuu edelleen, paikkakunnanvaihdosta huolimatta.
”Näitä hommia voi tehdä niin helposti etänä. Ei ole juurikaan väliä, asunko Vaasassa vai Helsingissä, jos töitä tehdään tietokoneen välityksellä Aasiassa asuvien tyyppien kanssa”, Mikkonen selittää.
Mikkonen edustaa uutta tuottajasukupolvea, jonka markkinoita valtioiden rajat eivät rajoita.
Mikkonen edustaa uutta tuottajasukupolvea, jonka markkinoita valtioiden rajat eivät rajoita. Kansainvälisyys on itsestäänselvyys. Tällä hetkellä Mikkonen, kuten hänen työnantajansa Sugar House Publishing, on erikoistunut etenkin Aasian markkinoihin.
”Kiinnostuin aluksi japanilaisesta musiikista ja vietin puoli vuotta vaihto-oppilaana Etelä-Japanissa”, Mikkonen kertoo.
Sugar House Publishingin harjoittelun kautta hän alkoi perehtyä yhä enemmän korealaiseen poppiin, eli K-popiin, joka on tuotantoyhtiölle merkittävä markkina-alue.
”Vaasassa kävelin töihin 45 minuuttia, jonka aikana syvennyin K-pop-listoihin. Nykyään pystyn aika helposti tekemään vaikka korealaista tyttöpoppia”, Mikkonen kertoo.
Enemmän on enemmän
Toukokuussa Mikkonen osallistui Music Finlandin järjestämään A-Pop Castle -tapahtumaan, jossa tehtiin musiikkia yhdessä Koreasta, Japanista ja Indonesiasta tulleiden aloittelevien poppistarojen ja biisinkirjoittajien kanssa. Tapahtuman tuloksena syntyi ensimmäinen virallinen julkaisu Japaniin.
”Nyt työskennellään sitten seuraavia kohden. Yritän saada viikossa 2–3 biisiä valmiiksi. Japanissa ammattimaiset biisinkirjoittajat saattavat tehdä vuodessa 200 kappaletta, joten siihen on vielä matkaa”, Mikkonen kertoo.
Tuotettavat artistit ja bändit vaihtelevat paljon.
”Aasiassa popin tekeminen ei perustu samalla tavalla jatkuviin yhteistyösuhteisiin kuin mihin esimerkiksi Suomessa on totuttu. Kenttä on auki kaikille, ja minä olen vain yksi tekijä muiden joukossa. Artistiin on harvemmin suoraa yhteyttä, vaan työtä tehdään levy-yhtiöiden ja alikustantajien kautta.”
Työskentelytapa sopii Mikkoselle. Hänelle riittää erottuminen biisien kautta ja tietty anonymiteetti tuntuu miellyttävältä.
Musiikin tekeminen on Mikkoselle ehdottomasti tiimityötä. Yksinään hän kertoo kangistuvansa helpommin tuttuihin kaavoihin ja olevansa hyvin kriittinen ideoitaan kohtaan. Ryhmässä ideoita pulppuaa jostain syystä helpommin. Hänen kirjoituskumppaneinaan on ollut tekijöitä Suomen ja Aasian maiden lisäksi myös Ruotsista ja Britanniasta.
”Muiden kanssa ideoidessa tulee usein tehtyä jotain, mitä ei ikinä tekisi yksin. Kun tekee biisejä mahdollisimman erilaisissa ryhmissä, oppii aina jotain uutta ja matkan varrella voi sitten napata jatkoon niitä kumppaneita, joiden kanssa yhteistyö on toiminut parhaiten”, Mikkonen toteaa.
Lue myös:
TOP 20 -kurssin käynyt sanoittaja Kaisa Korhonen Teostoryn haastattelussa