Sovittaminen on teoksen musiikin luovaa jälkikäteistä muuntelua. Jotta kyse on sovituksesta, sovittajan luovan panoksen teoksen uuteen asuun pitää olla selvästi tunnistettavissa. Sovittaja siis lisää teokseen uusia musiikillisia elementtejä, joita säveltäjän alkuperäisessä luomuksessa ei ole.
Sovittamista ei ole:
- soitintaminen ilman luovaa panosta
- helpompien versioiden laatiminen
- sävellajin tai äänialan muuttaminen
- sovitusjäljitelmien laatiminen kuulonvaraisesti
- vähäiset muutokset ja esittäjän tulkinnallinen panos
- kaksinnusten tai rinnakkaisäänien lisääminen tai poistaminen.
Improvisointi tai soitintaminen ei ole sovittamista
Kouluissa voi opetustarkoituksessa esittää sovituksia ilman lupaa, mutta julkiseen esittämiseen ja tallentamiseen tarvitaan lupa. Usein kouluissa kyse on kuitenkin esimerkiksi soitintamisesta, ei sovittamisesta, jolloin lupaa ei tarvita. Soolo tai improvisaatio eivät ole sovittamista.